Miljoonia euroja hetkessä ”Euro-Jaskasta”. Houkuttelevalta kuulostava lupaus, joka kuitenkin tarkoittaa suurimmalle osalle pelaajista rajua tappiota. Miksi palautusprosentti junnaa vain noin 50 prosentissa, kun samanaikaisesti monopoliyhtiöt kehuvat järjestelmänsä läpinäkyvyyttä ja yleishyödyllistä tarkoitusta? Onko kyseessä Euroopan laajuinen laillistettu kartelli vai vain lottojen luontainen ominaisuus?
Puolet panoksista jää talolle
Eurojackpot mainostaa maagisia jättipotteja – kerralla voi voittaa jopa yli 100 miljoonaa euroa. Harvemmin kuitenkaan kuullaan, että pitkällä aikavälillä jokaista euroa kohden vain noin 50 senttiä palautuu pelaajille.
Loput 50 senttiä valuu valtion yhtiöiden, verojen ja muiden kulujen katteeksi. Kun vanha kotimainen Lotto palauttaa vielä vähemmän, noin 40 %, näyttää Eurojackpot “parhaimmillaan” silti peliltä, jossa talon etu on valtava.
Tämä on tietoinen ratkaisu: Eurojackpotin säännöissä on määritelty, että puolet panoksista muodostaa voittopotin, ja se on sama kaikissa osallistujamaissa.
Maksimissaan erikoiset kierrokset voivat hetkellisesti pompauttaa pelaajille tulevaa osuutta korkeammaksi, mutta keskimäärin järjestäjän pussi pysyy aina kylläisenä.
Samaa peliä 19 maassa
Eurojackpot ei ole yhden valtion “rahastusautomaatti” vaan 19 maan yhteinen tuotos. Suomi isännöi arvontoja Helsingissä, ja Veikkaus myy pelin meille suomalaisille.
Saksassa, Italiassa ja Espanjassa on vastaavat valtiolliset tai valtion lisensoimat toimijat. Tuloksena on peli, jossa joka puolella käytetään samaa hintaa, samoja sääntöjä ja samaa palautusprosenttia.
Onko siis kyse aidosta yhteistyöstä vai hintakartellista? Kuluttajan näkökulmasta tämä muistuttaa kartellia: ei ole kilpailua paremmasta palautusprosentista, koska mikään valtio ei salli omien rajojensa sisällä “kilpailevaa” Eurojackpot-versiota.
Toisaalta nämä yhtiöt eivät muutoinkaan ole keskenään vapaan markkinan toimijoita, ne ovat useimmiten monopoleja, joita suojaavat kansalliset lait.
Monopolien siunaus
Suomessa arpajaislaki takaa Veikkaukselle yksinoikeuden lottoihin. Samaa mallia noudattavat useimmat Eurojackpot-maat.
“Kilpaileva lotto” olisi lainvastaista tai ainakin törmäisi ankaraan byrokratiaan, josta tuskin pääsisi läpi. Näin valtion (tai sen hyväksymien yhtiöiden) nappaama tuotto pysyy varmana, eikä kukaan pääse tarjoamaan pelaajille parempaa voittosuhdetta. Uusi arpajaislaki näyttää pitävän loton monopolin hallinnassa,.
Pohjimmiltaan Eurojackpot on laillisesti sementoitu järjestely: jokainen maa saa tuotot omilta pelaajiltaan, ohjaa varojaan hyväntekeväisyyteen ja muihin tarkoituksiin, ja lupaa luotettavan arvonnan.
Kuluttajalle jää yksi kysymys – jos haluan pelata lottoa, onko minulla jokin realistinen vaihtoehto?
Unelman hinta vs. todennäköisyys
Miksi ihmiset pelaavat peliä, jossa häviäminen on tilastollinen todennäköisyys? Psykologisesti lotto (ja Eurojackpot erityisesti) myy unelmaa.
Viikon aikana voi fiilistellä ajatusta miljoonapoteista, ja pienikin mahdollisuus tähtikokoisen jättipotin voittoon viehättää.
Jos sen sijaan pelaajana miettisin tarkasti “odotusarvoa” tai vertaisin pelien parhaat palautusprosentit, lotto jäisi väliin.
Monille unelmointi on kuitenkin koko pelin suola: “Mitä jos osun juuri oikeaan riviin?” Se, että talous ei tästä yleensä kiitä, jää jännityksen varjoon.
Voisiko joku tarjota paremman? Ei ainakaan vielä
Yksityinen toimija, joka yrittäisi lanseerata “SuperJackpotin” 80 %:n palautuksella, törmäisi nopeasti lainsäädäntöön.
Arpajaismonopolit eivät ole kiinnostuneita kilpailemaan, ja EU sallii jäsenmailleen poikkeuksena rahapelimonopolit “kansanterveydellisillä ja yhteiskunnallisilla perusteilla”.
On ollut pieniä internet-ilmiöitä, joissa pelaaja “lyö vetoa” virallisen loton tuloksesta omilla säännöillään. Nekään eivät yleensä nosta palautusprosenttia, vaan matkii virallisen potin.
Käytännössä todellista kilpailua ei siis ole, eikä tule, ellei lainsäädäntö muutu dramaattisesti.
Kartellimainen rakenne vai vain lottojen luonne?
Eurojackpotin järjestäjät torjuvat “kartellin” käsitteen vetoamalla siihen, että peli on yhteinen, hallinnollisesti hyväksytty hanke, eli sisäsyntyinen monopoli.
Kuluttajalle tilanne näyttäytyy kuitenkin siltä, että valtiot ovat keskenään sopineet palautusprosentista, ja toisin toimiva kilpaileva yhtiö torpataan lailla.
Sitä voi kutsua kartelliksi tai “lain suojaksi”, lopputulos on sama:
- Ei kilpailua, ei parempaa voittosuhdetta.
- Valtava pysyvä tuotto järjestäjille.
- Mahdollisuus mainostaa jättipotteja, jotka pitävät pelaajat innokkaina.
Johtopäätökset
Eurojackpotissa “huono tuuri” on todellista, mutta rakenteellisesti se on järjestäjän kestämättömältä tuntuva voitto. Pelaaja häviää keskimäärin puolet panoksestaan.
Jättipotin osumiseen vaadittava tuuri taas on astronominen. Silti peli kukoistaa, koska me ihmiset haluamme unelmoida, ja valtioyhtiöt keräävät voitot verojen, hyväntekeväisyyden sekä kulujen katteeksi.
Kyse on siis sekä lottojen omasta, monopolisoidusta luonteesta että mahdollisimman matalasta palautusprosentista, jonka kukaan ei (tällä hetkellä) halua muuttaa.
Niin kauan kuin ostamme lottorivejä, järjestelmä pysyy, eikä kenenkään tarvitse kilpailla paremmasta tarjouksesta.
Lähteet: Veikkaus, Eurojackpotin säännöt, MTV Uutiset, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, ja Atte Helenius Theseus. Kaikki tiedot koottu julkisista lähteistä.
Rahapelisanomat puhuu rahapeleistä rehellisesti ja kiertelemättä – jotta sinä voit tehdä oman valintasi tiedon pohjalta.