Uusi rahapelilaki 2027 – Mitä rahapeliuudistus tuo tullessaan?

Suomi on luopumassa Veikkaus Oy:n yksinoikeusmonopolista tietyillä rahapelialueilla ja siirtymässä lisenssijärjestelmään​. 

Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti uusi rahapelilaki on tarkoitus voimaan 1.1.2027 mennessä, jolloin Veikkauksen nykyinen monopoli murtuu vedonlyönnin sekä netin kasino- ja automaattipelien osalta.

Tavoitteena on ehkäistä rahapelihaittoja ja parantaa pelaajien kanavointia valvottuun järjestelmään​.

Käytännössä ulkomaisetkin nettikasinot voisivat jatkossa hakea lisenssiä tarjotakseen pelejä Suomessa, ja heidän on tällöin sitouduttava tiukkoihin suomalaisiin sääntöihin esimerkiksi vastuullisuudessa ja mainonnassa​. 

Seuraavassa tarkastellaan uudistusta keskeisistä rahapelialan näkökulmista: massiivisen markkinoinnin riskit, affiliaattien (kumppanuusmarkkinoijien) kieltojen ongelmat, EU-yhteensopivuus, bonusten sääntely sekä Suomen mallin erityispiirteet ja vertailu Ruotsin, Tanskan ja Saksan lisenssijärjestelmiin.

Massamarkkinointi ja sen negatiiviset vaikutukset

Yksi lisenssimalliin siirtymisen huolista on rahapelien massamarkkinoinnin mahdollinen lisääntyminen ja sen haitat. 

Ruotsissa rahapelimainonta yleistyi voimakkaasti ennen lisenssijärjestelmää, kun ulkomaisten toimijoiden TV- ja nettimainonta pääsi valloilleen, ja tämä heikensi rahapelijärjestelmän yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä​. 

Lisenssijärjestelmän alussa Ruotsi ei asettanut mainonnalle määrällisiä rajoja, mutta silti kokonaismainonnan määrä kääntyi laskuun uudistuksen myötä​. 

Kuitenkin Ruotsissa koettiin alkuvaiheessa myös ylikorostunutta mainontaa: aggressiivinen TV- ja ulkomainonta synnytti vastareaktion ja johti vaatimuksiin tiukemmasta sääntelystä (mm. vaade ”erityisen maltillisesta” mainonnasta, analoginen alkoholimainonnan kanssa)​.

Suomessa tämä on tunnistettu riskiksi, ja lakiluonnoksessa esitetäänkin, että lisenssiyhtiöiden markkinoinnin tulee olla maltillista ja vain kanavointitarkoitukseen välttämätöntä​. 

Mainontaa rajoitettaisiin mm. siten, ettei korkeimman haittariskin pelejä (kuten nopeat nettiarvat tai vastaavat) saisi markkinoida lainkaan, ja Veikkauksen yksinoikeudelle jääviä fyysisiä pelikoneita ei saisi mainostaa ollenkaan​. 

Myös alaikäisille tai muuten haavoittuville suunnattu pelimainonta pysyisi ehdottoman kiellettynä​

Lisäksi esimerkiksi vaikuttajamarkkinointi some-kanavissa aiotaan kieltää lisenssijärjestelmässä (yhtiöt eivät saisi ostaa “kaupallista yhteistyötä” yksityishenkilöiltä sosiaalisessa mediassa)​.

Tanskassa alan toimijat ovat itsekin reagoineet mainonnan haittoihin: jo 2018 solmittiin koko pelialan eettinen mainonnan käytännesääntö, ja vuonna 2021 perustettiin riippumaton Spilreklamenævnet-lautakunta käsittelemään pelimainonnasta tehtyjä valituksia​.

Tavoitteena on ollut luoda vastuullisempi mainonnan kulttuuri ja vähentää ylilyöntejä omaehtoisesti. 

Yhteenvetona: massiivisen mainonnan negatiivisia vaikutuksia – kuten ongelmapelaamisen kiihtymistä tai yleisön ärtymystä – pyritään ehkäisemään Suomessa ennakolta sääntelyllä (maltillisuusvaatimus, kanavointiperiaate) sekä oppimalla Ruotsin ja Tanskan kokemuksista.

Yleisön vastaanotto jää nähtäväksi, sillä voi olla, että areenojen lisäksi jopa Pieksämäki täyttyy rahapelimainoksista.

Affiliaatit, sananvapaus ja tiedonvälitys

Nykyisessä monopolijärjestelmässä Suomen viranomaiset ovat käytännössä kieltäneet affiliaatti-markkinoinnin, eli ulkomaisille rahapelisivustoille ohjaavan kumppanuusmarkkinoinnin. 

Arpajaislain mukaan rahapelien markkinointina pidetään kaikkea mainontaa tai myynninedistämistä – esimerkiksi pelisivuston logon näyttäminen tai linkin tarjoaminen lasketaan kielletyksi mainonnaksi, jos kyseessä ei ole Veikkauksen peli​. 

Poliisihallitus on linjannut, että linkitys ulkomaiselle rahapelisivustolle on markkinointia, ja näitä linkkejä levittävät ”niin sanotut affiliaatit” hyötyvät taloudellisesti pelaajien häviöistä​. 

Toisin sanoen, tällä hetkellä vaikkapa kasinoarvostelu- tai vedonlyöntivihjesivustot, jotka ohjaavat suomalaisia ulkomaisille pelisivuille, voivat toimia lain harmaalla alueella tai laittomasti. 

Viranomaisten näkemys on, että sananvapautta ei voi käyttää verukkeena kiellon kiertämiseen. Kaupallinen viestintä (kuten rahapelimainonta) nauttii vain rajoitettua perustuslaillista suojaa verrattuna ei-kaupalliseen viestintään​. 

Korkein hallinto-oikeus onkin 2018 todennut päätöksessään, että arpajaislain markkinointikiellot eivät suhteellisuusperiaate huomioiden loukkaa sananvapauden ydintä, kun tarkoituksena on suojata suomalaista yleisöä laittomilta peleiltä (tapauksessa käsiteltiin mm. Unibetin logojen näkyvyyttä ja linkkejä suomalaiselle yleisölle)​.

Affiliaattikielto on kuitenkin herättänyt keskustelua tiedonvälityksen rajoista. Kriitikoiden mukaan täysin riippumatonkin informaatio ulkomaisista kasinoista voidaan tulkita mainonnaksi, mikä kaventaa kuluttajien mahdollisuuksia saada puolueetonta tietoa eri peliyhtiöistä. 

Toisaalta on selvää, että moni affiliaatti on taloudellisesti sidoksissa peliyhtiöihin, joten informaation ja mainonnan rajanveto on vaikeaa. 

Rahapelisanomien arvion mukaan lisenssijärjestelmään siirryttäessä affiliate-toiminta muuttuu todennäköisesti sallituksi lisensoitujen yhtiöiden osalta. Eli kotimaiset rahapelisivustot voivat laillisesti mainostaa ja ohjata pelaajia Suomen-lisenssin saaneille kasinoille. 

Tällöin affiliaattien rooli voisi jopa kääntyä positiiviseksi kanavointia edistäväksi tekijäksi, kun ne ohjaavat pelaajia laillisille sivustoille. 

Haasteena on löytää tasapaino: miten estetään haitallinen, harhaanjohtava markkinointi (esim. “klikkaa tästä nopeille voitoille”) mutta sallitaan asiallinen tieto ja vertailu? 

Lainsäädännössä tämä saatetaan ratkaista asettamalla selkeät ohjeet kasinoiden mainostamisesta myös affiliaateille. 

Esimerkiksi Ruotsissa operaattorit vastaavat siitä, että heidän käyttämänsä affiliaatit noudattavat lakia – luvanhaltijoita on sanktioitu, jos niiden kumppanit ovat rikkoneet markkinointisääntöjä. 

Yhteenvetona: Monopolivaiheessa affiliaattien täyskielto on kaventanut tiedonvälitystä, mutta lisenssivaiheessa affiliaattimarkkinointi integroidaan osaksi valvottua järjestelmää, jolloin sananvapauden ja pelaajansuojelun yhteensovittaminen korostuu entisestään.

EU-yhteensopivuus

Rahapelipolitiikka kuuluu EU:ssa pitkälti kansalliseen päätäntävaltaan, ja jäsenmailla onkin käytössä hyvin erilaisia malleja​. 

EU-oikeuden puitteissa sekä monopoli että lisenssijärjestelmä voivat olla sallittuja, kunhan ne tähtäävät yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin (kuten pelaajansuojelu, rikollisuuden torjunta) eivätkä syrji perusteettomasti. 

Euroopan unionin tuomioistuimen linjauksissa (esim. Schindler, Zenatti, Stoß-tapaukset) on todettu, että tiukatkin rahapelirajoitukset voidaan hyväksyä, jos ne ovat johdonmukaisia ja tarpeellisia tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Suomessa Veikkauksen monopoli on perinteisesti oikeutettu juuri rahapelihaittojen ehkäisyllä – samalla edellytyksellä nyt suunnitellaan osittaista liberalisointia, koska ulkomaille karkaava nettipelaaminen on heikentänyt nykyjärjestelmän tehokkuutta​. 

EU-yhteensopivuuden kannalta keskeistä on, että tuleva lisenssijärjestelmä kohtelee kotimaisia ja ulkomaisia toimijoita yhdenvertaisesti. 

Lisenssien myöntämiskriteerit on laadittava avoimesti ja objektiivisesti, jotta minkä tahansa EU/ETA-maan peliyhtiö voi hakea lupaa, jos se täyttää vastuullisuus- ja vakavaraisuusvaatimukset. 

Kilpailun avaaminen vain tietyille segmenteille (vedonlyönti, nettikasino) mutta toisten pitäminen monopolissa (lotto ym.) on EU-oikeudellisesti mahdollinen ratkaisu – juuri näin ovat tehneet Ruotsi ja Tanska, ja Euroopan komissio ei ole estänyt näitä malleja. 

Komission aiemmat huomautukset Suomeakin kohtaan (2000-luvulla) koskivat lähinnä tilanteita, joissa monopolia puolustettiin kansanterveydellä mutta samaan aikaan valtio itse markkinoi pelejä aggressiivisesti (johdonmukaisuusvaatimus). 

Nyt kun Suomi rajoittaa markkinointia ja pyrkii kanavoimaan pelaamista laillisille sivustoille, linja vaikuttaa johdonmukaiselta.

Lisäksi EU:n palvelujen vapaa liikkuvuus edellyttää, että ulkomaisten toimijoiden pääsy markkinoille on mahdollista. Lisenssijärjestelmä hoitaa tämän: se on avoin malli verrattuna suljettuun monopoliin. 

Samalla Suomi voi kuitenkin periä veroja ja maksuja toimiluvan saajilta ja edellyttää paikallista vastuunkantoa, mikä on EU:n mukaan ok kunhan ehdot eivät suosisi perusteettomasti kotimaista toimijaa. 

On huomionarvoista, että EU-tuomioistuimen mukaan jäsenmaa voi halutessaan myös säilyttää tietyn alan monopolina, jos se pystyy osoittamaan sen tarpeelliseksi esimerkiksi kuluttajasuojan vuoksi. 

Lotto- ja arpajaismonopoleja on useissa maissa jätetty voimaan ilman EU-puuttumista, koska niiden katsotaan olevan vähäriskisiä pelejä ja tärkeitä yleishyödyllisen rahoituksen lähteitä. Asia saattaaa muuttua, sillä nykyinen puheenjohtajamaa Puola ajaa EU yhteistoimintaa rahapelisääntelyyn.

Tiivistäen: Suomen uudistuksen raamit ovat linjassa Ruotsin ja Tanskan jo EU:ssa hyväksyttyjen ratkaisujen kanssa, joten EU-yhteensopivuus lienee kunnossa. 

Jatkossa haasteena on EU-oikeuden kannalta lähinnä tehokas laittomien toimijoiden torjunta: lakiluonnos sisältääkin keinot estää luvattomien pelisivustojen toimintaa Suomessa esim. maksuliikenne- ja verkkoblokeilla​, jotta lisenssijärjestelmän tavoitteet eivät vesity ulkomaisten sivustojen vapaamatkustuksella.

Bonukset – rajoitukset ja mahdollisuudet

Bonukset ja muut etuudet ovat iGaming-sektorilla keskeinen keino kilpailla asiakkaista, mutta ne ovat myös kaksiteräinen miekka. 

Toisaalta bonukset (kuten talletusbonukset, ilmaiskierrokset, vedonlyöntikertoimien korotukset) houkuttelevat pelaajia laillisille sivustoille (kanavointi), mutta toisaalta ne voivat kannustaa liikapelaamiseen ja houkutella erityisesti ongelmapelaajia. 

Ruotsin lisenssijärjestelmässä otettiin äärimmäisen tiukka linja bonuksiin: lisensoitu peliyhtiö saa tarjota vain yhden bonuskerran per pelaaja – käytännössä vain tervetuliaisbonuksen ensimmäisen pelikerran yhteydessä​. 

Vuoden 2019 jälkeen jokainen ruotsalainen kasino on voinut antaa vain kertaluonteisen bonuksen, ja jos sama taustayhtiö omistaa useita brändejä, yhden brändin bonus lunastaminen estää uuden bonuksen saamisen saman konsernin toisessa kasinossa​. 

Tämän säännön tarkoitus on estää jatkuva bonuskierre, jonka katsottiin aiemmin ylläpitäneen tai pahentaneen ongelmapelaamista – monet peräkkäiset bonustarjoukset rohkaisivat riskipelaajia pelaamaan yli varojensa​. 

Ruotsin koronapandemian aikaan hallitus kiristi bonussääntöjä entisestään (asetti 100 kronan bonuskaton ja 5000 kr viikkotalletusrajan kasinopeleihin), mutta nämä olivat väliaikaisia toimia.

Ruotsin tiukka bonuspolitiikka on vähentänyt pelaajille tyrkytettäviä etuja, mikä tukee vastuullisuustavoitteita. Kääntöpuolena on argumentoitu, että se heikentää lisenssijärjestelmän houkuttelevuutta: pelaajat voivat suunnata ulkomaille pelisivustoille, joilla bonuksia saa toistuvasti. 

Itse asiassa Ruotsissa on lisenssijärjestelmän ensimmäisten vuosien aikana havaittu kanavointiasteen hieman heikentyneen alkuhuipun jälkeen, ja eräänä syynä peliyhtiöt mainitsevat liian tiukat rajoitukset lisensoiduille yhtiöille esimerkiksi markkinoinnin ja bonusten osalta​. 

Tämä on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö sääntelyä hienosäätää: keventäminen voisi parantaa lisenssiyhtiöiden kilpailukykyä “harmaata” markkinaa vastaan, mutta toiset vaativat kiristämistäkin rahapelaamisen hyväksyttävyyden parantamiseksi​.

Tanska on ottanut lievemmän linjan bonuksiin – siellä ei laissa ole vastaavaa yhden bonuksen rajoitetta, vaan peliviranomainen ja alan itsesääntely asettavat reilun ja vastuullisen markkinoinnin periaatteet.

 Tanskalaiset operaattorit voivat tarjota jatkuvia kanta-asiakasetuja, kunhan ne noudattavat markkinointisäännöksiä (esim. bonusien ehdot on ilmoitettava selkeästi, eikä mainonta saa olla sopimatonta).

Tanskan markkinoilla tämä on toiminut: kanavointiaste on pysynyt erittäin korkeana (arviolta jopa yli 90 %) ja samalla ongelmapelaajien määrä on ollut suhteessa pienempi kuin vaikkapa rajoitetussa Norjassa​.

Bonukset siis nähdään myös mahdollisuutena: oikein säänneltyinä ne voivat ohjata pelaajia vastuullisemmille alustoille. Uudessa Suomen mallissa pohditaankin, miten bonuksia säänneltäisiin. Todennäköistä on, että täysin vapaita käsiä ei anneta – esimerkiksi kielletään harhaanjohtavat “ilmaisen rahan” tarjoukset ja asetetaan kattoja tai rajoja, kuten Ruotsissa. 

Toisaalta liian tiukka linja (esim. kertabonuspolitiikka) voisi syödä lisenssijärjestelmän tehoa, joten kompromissi saattaa olla Ruotsia joustavampi malli. 

Hallituksen esitysluonnoksessa ei vielä julkisuudessa ole suoraan kerrottu bonuspykälistä, mutta mainonnan maltillisuusvaatimus viittaa siihen, ettei aggressiivisia bonuskampanjoita katsottaisi hyvällä. 

Arviot bonusten kohtalosta vaihtelevat: yksi vaihtoehto on sallia tervetuliaisbonus sekä esimerkiksi rajatut kampanjat (kuten kausibonukset), mutta kieltää jatkuvat “VIP-ohjelmat” jotka palkitsevat suurkulutuksesta. Tämä olisi linjassa haittojen ehkäisyn kanssa, mutta jättäisi kuitenkin laillisille kasinoille jonkin verran markkinointiporkkanoita käytettäväksi.

Bonusten mahdollisuudet liittyvät myös siihen, että lisenssijärjestelmässä kaikki markkinointipanostukset – mukaan lukien bonukset – suuntautuvat kotimaiseen talouteen: 

Suomalaiset pelaajat saisivat etuja ja vastaavasti lisenssiyhtiöiden tuotto verotettaisiin Suomessa. Nykyisin ulkomaiset kasinot houkuttelevat pelaajia verovapailla voitoilla ja isoilla bonuksilla, mutta Suomeen lisensoituna niiden olisi maksettava veroja (mikä voi pienentää bonusvaraa). Esimerkiksi Ruotsissa operaattorit maksavat 18% peliveroa tuotosta​, ja Suomessa todennäköisesti asetetaan samansuuntainen verokanta (Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski on arvioinut Suomen menettävän ~100 miljoonaa € verotuloja vuodessa ulkomaisten pelien takia, joten lisenssivero paikkaisi tätä aukkoa​).

 Bonusten sääntelyssä onkin löydettävä balanssi, joka ehkäisee ongelmapelaamista mutta mahdollistaa lisenssijärjestelmän kilpailla tehokkaasti – näin bonuksista voi tulla sekä pelaajien että yhteiskunnan kannalta hallittu hyöty, eikä hallitsematon haitta.

Miksi lottomonopoli säilyy?

Lakiluonnoksen mukaan osa rahapeleistä jäisi jatkossakin Veikkauksen yksinoikeuden piiriin: erityisesti raha-arpajaiset (lotto, Eurojackpot, jokerit), raaputusarvat, veikkauspelit (tulosvetojen tapaiset poolivedot), totopelit (hevosvedonlyönti) sekä fyysiset pelikasinot ja automaatit pidettäisiin yksinoikeustoimiluvalla​. 

Käytännössä siis rahapeleistä lottoaminen säilyy tiukasti valtion kontrollissa​. 

Tähän on useita syitä:

• Pelaajaturva ja maltillinen luonne: Lotto ja perinteiset arvontapelit nähdään “pehmeinä” tai “vihreinä” rahapeleinä, joissa ongelmapelaamisen riski on matalampi.
  
  Niitä pelataan harvoin pakonomaisesti, toisin kuin vaikkapa nopeat nettikasinopelit. Monopoliasemassa niitä voidaan tarjota rajoitetusti ja ilman aggressiivista mainontaa. Jos lotto avattaisiin kilpailulle, peliyhtiöillä olisi houkutus lisätä markkinointia ja tarjota isompia jackpotteja tiukemmin (esim. kilpailevia lottoarvontoja), mikä voisi lisätä pelaamisen houkuttelevuutta liikaa.
  
  Nykyjärjestelmässä Veikkaus on pitänyt lottoarvonnat viikoittaisina ja markkinointi on suhteellisen hillittyä (kansanterveysteemalla). Monopolin jatkuminen varmistaa, että lotto pysyy maltillisena ajanvietepelinä eikä muutu ylikaupalliseksi.
  
• Yhteiskunnallinen tuotto: Lotto ja muut arvontapelit tuottavat vakaasti kymmeniä miljoonia euroja, jotka ohjataan suomalaiselle yleishyödylliselle sektorille (urheilu, tiede, kulttuuri ym.). Valtion intressi on varmistaa tämän tuoton jatkuminen. Siksi monopoli yrittää taata, että tuotto ei sirpaloidu useille toimijoille tai valu ulkomaille.
  
  Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa tehtiin samoin: valtionyhtiöille (Danske Spil, Svenska Spel) jätettiin yksinoikeus lotto- ja arpajaistoimintaan, kun muu markkina avattiin​. Tämä malli turvaa edelleen merkittävän tulonlähteen julkisille hyville kohteille.
  
  Suomessa aiotaan vieläpä periä Veikkaukselta vuotuinen korvaus tästä yksinoikeudesta valtiolle​, jolloin näkemysten mukaan valtiontalous hyötyisi suoraan monopolin arvosta.
  
• Kanavoinnin tarve on vähäisempi: Toisin kuin nettikasinoissa, lottopeleissä ei ole esiintynyt suurta “karkaamista” ulkomaille.
  
  Valtaosa suomalaisista lottoaa Veikkauksella, eikä netissä ole yhtä houkuttelevia vaihtoehtoja – ulkomaiset lotto-betting -sivustot (kuten Lottoland) tai muiden maiden lotot eivät ole saaneet merkittävää jalansijaa.
  
  Niinpä monopolista ei ole syntynyt samanlaista ongelmaa kuin kasino- ja vedonlyöntipeleissä, joissa jopa 50% tai enemmän suomalaisten nettopelistä valuu ulkomaille.
  
  Kun kanavointitarve on lottojen osalta jo nyt hyvin toteutunut (kansalaiset pelaavat monopolissa), ei ole nähty pakottavaksi avata sitä kilpailulle.
  
• EU:n hyväksyntä: Monia lotto- ja arvontamonopoleja on EU:ssa pidetty perusteltuina. Niiden luonne on usein ns. hyväntekeväisyysarvonta – tuotto menee yhteiseen hyvään – ja ne voidaan säilyttää monopolina, jos valtio huolehtii vastuullisuudesta.
  
  Esimerkiksi Saksa ja Ranska pitävät yhä lotto- ja arpajaismonopolinsa, vaikka muita osia on liberalisoitu. Näin ollen Suomen ratkaisu on linjassa yleiseurooppalaisen käytännön kanssa.
  

Yhteenvetona: loton yksinoikeusjärjestelmä pysyy, koska sen nähdään tuovan hyötyjä ilman merkittäviä haittoja. 

Monopoli ehkäisee ylitarjontaa ja liiallista mainontaa näissä peleissä, takaa varat kotimaan hyödyksi ja säilyttää pelaajien luottamuksen (valtiollinen lotto koetaan turvalliseksi ja reiluksi). 

Uudessa järjestelmässä Veikkaus jatkaa siis lottojen pyörittäjänä, mutta sekin tekee sen toimiluvan varassa ja maksaa siitä korvausta valtiolle – käytännössä järjestelmä muistuttaa esimerkiksi Tanskaa, jossa Danske Spil toimii valtion luvalla yksinoikeudella lottojen parissa​

Miten Suomen pelilisenssin saa ja kenelle se myönnetään?

Suunniteltu lisenssijärjestelmä avaa rahapelimarkkinan uusille toimijoille, mutta tiukoin ehdoin. Lisenssin hakeminen tapahtuisi keskitetysti uuteen lupa- ja valvontavirastoon (perustetaan valtiovarainministeriön alaisuuteen)​. 

Hakuprosessi tullee sisältämään mm. seuraavat elementit:

• Kelpoisuusvaatimukset: Hakijan on oltava vakavarainen yhtiö, jolla on puhdas maine. Todennäköisesti vaaditaan EU- tai ETA-alueelle rekisteröity yritys (kuten Ruotsissa ja Tanskassa edellytettiin).
  
  Lisäksi johdon luotettavuus arvioidaan (rikostausta, aiemmat rikkomukset muissa maissa). Myös yhtiön on sitouduttava noudattamaan Suomen lakeja mm. rahanpesun estossa, tietosuojassa jne.​
• Taloudelliset ehdot: Lisenssistä peritään maksu. Suomen lakiluonnos mainitsee vuosittaisen valvontamaksun, joka maksetaan viranomaiselle​. Lisäksi mahdollisesti kertaluontoinen lupamaksu.
  
  Verotus tulee olemaan merkittävä kuluerä – yhtiöt maksavat voittovaroistaan (Gross Gaming Revenue) veroa Suomeen, mikä luo tasapuolisen pelikentän Veikkauksen kanssa.
  
  Veroprosenttia ei ole kirjoitushetkellä julkistettu, mutta todennäköisesti ~15–20% luokkaa liikevoitosta tai pelikatteen määrästä, mikä on linjassa Ruotsin 18% ja Tanskan 28% GGR-verojen kanssa​.
  
• Vastuullisuus ja tekniset vaatimukset: Hakijan tulee osoittaa, että sen pelijärjestelmät mahdollistavat pakollisen tunnistautumisen, ikärajavalvonnan (ikäraja 18 v. pysyy voimassa) ja työkaluja pelaamisen hallintaan (esim. tappiorajat, aikamuistutukset).
  
  Suomen laki aikoo ottaa käyttöön keskitetyn peliestorajärjestelmän, johon kaikki lisenssiyhtiöt kytketään – pelaaja voi yhden luukun periaatteella asettaa itsensä porttikieltoon kaikkiin Suomessa lisensoituihin peleihin kerralla​ (vastaa Ruotsin Spelpaus-rekisteriä tai Tanskan ROFUS-järjestelmää).
  
  Hakijan on myös liityttävä tähän järjestelmään ja kunnioitettava pelikieltoja. Lisäksi pelisivuston ja -ohjelmiston on täytettävä viranomaisen tekniset standardit (satunnaislukugeneraattorien testaus, tietoturva-auditoinnit).
  
  Peliohjelmistotoimittajillekin kaavaillaan omaa lisenssiä​
  – eli esimerkiksi pelivalmistajat (slotteja tuottavat yhtiöt) saattavat joutua hakemaan erillisen B2B-lisenssin vastuullisuutensa osoittamiseksi, kuten on suunniteltu Ruotsissakin​.
  
• Markkinointilupa: Lisenssi antaa oikeuden markkinoida pelejä Suomessa lain reunaehdoin​. Vain lisenssin saaneet toimijat saavat näkyä suomalaisessa mediassa laillisesti.
  
  Tämä on houkutin toimia luvallisesti, sillä pimeille toimijoille jää vain kielletyt kanavat, joita viranomainen pyrkii sulkemaan.
  
  Markkinoinnin suhteen hakijan on hyväksyttävä tiukat rajoitukset (ei alaikäisille, ei aggressiivisuutta, ei somemainontaa vaikuttajilla jne. kuten edellä käsitelty).
  

Kenelle lisenssi voidaan myöntää?

Periaatteessa kenelle tahansa yhtiölle, joka täyttää ehdot. Erityisesti odotetaan kansainvälisten iGaming-yhtiöiden (joilla nyt on Maltan, Viron tms. lisenssit) hakevan Suomen lisenssiä. 

Näitä voivat olla esimerkiksi Betsson, Kindred (Unibet), Flutter (PokerStars, Betfair), Entain (bwin, PartyPoker), BetMGM (LeoVegas), Paf, Yggdrasil (pelintarjoaja) jne. Kotimaisia uusia tulokkaita voi myös ilmaantua, jos joku päättää perustaa suomalaisen kasino-operaattorin. 

Rajoitetaanko lisenssien määrää? 

Suomen esitys ei viittaa määräkiintiöihin, joten lähtökohtana on avoin monilupajärjestelmä, jossa kaikki kriteerit täyttävät saavat luvan. Esimerkiksi Ruotsissa on myönnetty n. 100 lisenssiä ja Tanskassa kymmeniä, eikä ylärajaa ole ollut​. Saksa otti aluksi rajoituksia (mm. urheiluvedonlyöntiin lisenssikattoja), mutta luopui niistä vuoden 2021 sopimuksessa, joten trendi on kohti avointa mallia. Suomen markkinan koko toki sanelee, ettei tänne sadoittain toimijoita tule, mutta kilpailua syntyy todennäköisesti useiden kymmenien yhtiöiden verran.

Lisenssin hakuprosessi tulee sisältämään myös taustojen tarkistusta ja mahdollisesti lausuntokierroksen. Päätöksen lisenssistä tekee viranomainen viranhaltijapäätöksenä, ja siihen voi hakea muutosta oikeusteitse, mikäli hakija kokee tulleensa syrjityksi. On Suomen edun mukaista houkutella vain vastuullisia ja laadukkaita toimijoita – lupia voidaan evätä sellaisilta, joilla on rikkomuksia muissa maissa tai jotka eivät sopeudu Suomen sääntöihin (esim. Curacao-lisenssin piiriin kuuluvat kasinot, joiden valvontatausta on heikompi, voivat joutua tiukempaan syyniin ennen hyväksyntää).

Yhteenveto: Suomen lisenssin saaminen edellyttää rahapeliyhtiöltä huolellista valmistautumista – se on lupaprosessi, jossa pitää osoittaa sekä tekninen, taloudellinen että eettinen pätevyys. Kaikki pätevät toimijat (kotimaiset tai ulkomaiset) voivat hakea, eikä Veikkaus saa etuoikeutta muuhun kuin laissa monopolin piiriin jätettyyn toimintaan.

Joutuuko Veikkaus hakemaan lisenssiä?

Kyllä, Veikkaus tulee toimimaan jatkossa kahdessa roolissa: yhtäältä se säilyy monopolitoimijana tietyissä peleissä, toisaalta sen on kilpailtava avoimilla markkinoilla muissa peleissä. Hallituksen esitysluonnos linjaa, että Veikkauksen yksinoikeustoiminnot (lotot, arvat, toto ym.) erotetaan yhtiörakenteessa omaksi yksikökseen ja kilpailulle avautuvat toiminnot (urheiluvedonlyönti, netin kasinopelit) omaksi erilliseksi yhtiöksi saman konsernin alle​. Käytännössä Veikkaus-konserni perustanee tytäryhtiön, joka hakee rahapelitoimilupaa kuten muutkin markkinatoimijat saadakseen jatkaa esim. veikkausvetojen ja nettipelien tarjoamista Suomessa. Ilman lisenssiä Veikkaus ei voisi näitä pelejä järjestää uuden lain tultua voimaan, koska yksinoikeus kattaa enää vain arpajaiset ja tietyt muut rajatut pelit. Eli Veikkauksen nykyinen online-kasino ja vedonlyönti menettävät laillisen asemansa, kun monopoli lakkaa – ne on siirrettävä luvanvaraisiksi.

Veikkauksen kohdalla on mielenkiintoista, että valtio-omistaja aikoo mahdollisesti vähentää omistusosuuttaan kilpailullisessa yhtiössä tulevaisuudessa​. 

Uusi laki antaisi valtiolle liikkumavaraa esimerkiksi myydä osan Veikkauksen “kilpailullisesta” liiketoiminnasta strategiselle kumppanille, jos nähtäisiin hyödylliseksi. 

Tämä vihjaa, että Veikkaus tytäryhtiöineen tulee olemaan yksi toimija muiden joukossa lisenssimarkkinalla – toki aluksi markkinajohtaja kotiedun turvin – mutta pitkässä juoksussa jopa osin yksityistetty. Näin on käynyt esimerkiksi Ranskassa, minkä valtiollinen peliyhtiö omistaa esimerkiksi Unibetin puoliksi. 

Ensimmäisessä vaiheessa Veikkaus todennäköisesti automaattisesti saa lisenssin jatkaa pelejään, koska sen on helppo osoittaa täyttävän kriteerit (se on jo implementoinut tunnistautumiset, tappiorajat yms. jopa laajemmin kuin kilpailijat). 

Kysymys onkin, asetetaanko Veikkauksen tytäryhtiölle täysin samat ehdot kuin muille vai tuleeko sillä olemaan siirtymäetuja. 

Esimerkiksi markkinoinnin osalta Veikkaus on tottunut toimimaan tietyissä rajoissa; lisenssikilpailijat saattavat aggressivoitua enemmän – siksi sääntöjen yhtenäisyys on tärkeää kaikkien noudattaa, myös Veikkauksen.

On myös huomattava, että Veikkaus maksaa valtiolle yksinoikeudestaan erikseen sovittavan korvauksen​. 

Tämä tarkoittaa, että Veikkaus ikään kuin ostaa lisenssin lotto- ja arpapelien pyörittämiseen (monopolina), kun taas avoimen puolen lisenssimaksut se maksaa samoin kuin muutkin. 

Veikkauksen brändi saattaa hajaantua: monopolipeleissä käytetään ehkä edelleen Veikkaus-nimeä, kun taas kilpailluissa peleissä yhtiö voisi jopa brändätä itsensä uudelleen (kuten Ruotsissa Svenska Spel eriytti “Svenska Spel Sport & Casino” -nimisen yksikön kilpailevia pelejä varten).

Yhteenveto: Veikkaus joutuu hakemaan lisenssin kaikkiin niihin peleihin, joihin sen yksinoikeus lakkaa. Se ei enää automaattisesti saa pyörittää vedonlyöntiä tai nettipokeria ilman lupaa. 

Käytännössä Veikkauksesta tulee pitämään kahta hattua päässään. Se on sekä lisenssimonopoli lotossa että yksi lisenssitoimija kasinopuolella. 

Suomalaiselle pelaajalle muutos voi näyttäytyä niin, että Veikkauksen verkkosivut jakautuvat kahtia: lotto-osio säilyy Veikkauksena, ja kasino/vedonlyöntiosio toimii ehkä uuden brändin alla ja kilpailijoiden rinnalla samoin ehdoin.

Mikä ihmeen B2B-lisenssi?

B2B-lisenssi (Business-to-Business) on erityinen lisenssityyppi, jota pelivalmistajien ja muiden rahapelialan teknologiapalveluita tarjoavien yritysten täytyy hakea.

Sen tarkoituksena on varmistaa, että myös peliohjelmistojen toimittajat noudattavat vastuullisuuteen, reiluuteen ja turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia.

B2B-lisenssi onkin tehokas tapa kanavointiasteen nostoon, sillä se antaa valvontaviranomaiselle mahdollisuuden painostaa pelistudioita poistamaan tarjontansa lisensoimattomilta kasinolta. Ja jos juuri se hedelmäpeli mistä pelaaja pitää eniten puuttuu kasinolta, jatkaako pelaaja siellä pelaamista?

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pelivalmistajia, maksupalveluntarjoajia ja muita teknisiä alustoja, jotka ovat olennaisia osia rahapelijärjestelmässä.

B2B-lisenssillä Suomi pyrkii varmistamaan koko pelialan vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden aina teknisistä toimijoista loppuasiakkaille asti.

Vertailu: Ruotsin, Tanskan ja Saksan lisenssimallit 

Suomi voi oppia paljon muiden maiden kokemuksista. Alla vertaillaan Ruotsin, Tanskan ja Saksan lisenssijärjestelmiä keskeisiltä osin sekä niiden vaikutuksia iGaming-sektoriin.

Ruotsin lisenssimalli

Avaus ja monopolit:

• Ruotsi siirtyi monopoleista monilupajärjestelmään 1.1.2019 alkaen.
• Valtion Svenska Spel -yhtiö pilkottiin siten, että se säilytti yksinoikeuden lotto- ja arpapeleihin sekä maan fyysisiin kasinoihin, mutta kaikki online-kasinot, vedonlyönti ja muut internetpelit avattiin lisenssihaettaviksi​.
• Myös entinen raviveikkausmonopoli ATG sai kilpailla vapaasti (se menestyi hyvin säilyttäen lähes monopolin hevospeleissä poolivetoihin liittyvän etumatkan ansiosta)​.
• Ruotsi myönsi heti kättelyssä noin 90–100 lisenssiä eri yhtiöille​. Markkinoille tuli niin kansainvälisiä jättiyhtiöitä kuin pienempiä toimijoita.

Sääntelyn erityispiirteet:

• Ruotsi asetti tiukat vastuullisuusvaatimukset:
  • Pakollinen Spelpaus-estojärjestelmä,
  • Pakolliset talletusrajat (pelaajan on asetettava oma viikko-/kuukausirajansa),
  • Sekä keskeisesti uusi omsorgsplikt (huolenpitovelvoite), joka vaatii yhtiöitä seuraamaan asiakkaiden pelaamista ja puuttumaan siihen tarvittaessa​.
• Mainonnalle tuli lakiin vaatimus ”måttfullhet” (kohtuus), mutta sen tulkinta alkuun oli vaikeaa – moni koki mainonnan olevan kaikkea muuta kuin maltillista lisenssijärjestelmän käynnistyttyä.
  • Tämä johti myöhemmin tarkennuksiin; nyt Ruotsi harkitsee ”erityisen maltillisuuden” vaatimusta kasino- ja pikavippimäiseen mainontaan, mikä kiristäisi linjaa alkoholimainonnan tasolle​. 

Verokanta asetettiin 18%:iin GGR:stä, mikä on kohtuullinen ja kilpailukykyinen verotaso Euroopassa.

Vaikutukset:

Ruotsin valtion kontrolli rahapelimarkkinoista vahvistui huomattavasti uudistuksen myötä​.

Kanavointiaste (ruotsalaisten pelaamisen osuus lisensoiduilla sivustoilla) nousi merkittävästi – arviolta 90% tasolle heti alussa​. Samalla valtion sääntelyteho parani: lisenssiyhtiöt ottivat käyttöön tehokkaita vastuullisuustoimia, mm. ensimmäisen puolen vuoden aikana 2019–2020 ne ottivat yhteyttä ~200 000 pelaajaan peliongelmien ehkäisemiseksi, ja yli puolet näistä vähensi pelaamistaan kontakteja seuranneena toimenpiteenä​.

Verotulot kasvoivat, kun aiemmin ulkomaille menneet pelikatteen tuotot alkoivat kerryttää Ruotsin verokassaa​. iGaming-alan yrityksille Ruotsi tarjosi suuren markkinan, mutta tiukka sääntely on aiheuttanut myös haasteita: operaattoreille on jaettu miljoonaluokan sakkoja mainonnan tai bonusehtojen rikkomuksista, ja jotkut toimijat (erityisesti high roller -asiakkaita tavoittelevat) ovat vetäytyneet Ruotsin markkinalta liian rajoittavana.

Toisaalta monet ruotsalaisyhtiöt (Kindred, Betsson, LeoVegas ym.) olivat jo aiemmin toimineet kansainvälisesti, joten ne sopeutuivat uuteen lisenssiin ja saivat kilpailuetua kotiyleisönsä luottamuksesta.

Yhteiskunnallisesti Ruotsin malli on nähty onnistuneena. Statskontoretin (valtionhallinnon arviointiviraston) loppuraportin mukaan markkina toimii vuonna 2021 paremmin kuin ennen uudistusta, etenkin koska valvonta on parempaa ja peliongelmiin voidaan puuttua tehokkaammin lisensoidussa ympäristössä.

Kehittämisalueita toki jäi. Mm. lisensoimattomien sivustojen blokkaus on ollut vaikeaa ja osa pelaajista kiertää sääntöjä pelaamalla Curacao-sivuilla, mikä tuntuu nakertavan järjestelmän uskottavuutta​​. 

Ruotsi harkitsee tähän vastauksena yhä järeämpiä keinoja ja onkin mustalle listalle laittanut useita brändejä sekä yrittänyt maksublokkeja, toistaiseksi vaihtelevin tuloksin.

Kiteytettynä Ruotsin erot: Ruotsi on taas Suomea askelen edellä. Hyvin samankaltainen malli, jossa lotto pysyy valtiolla ja nettipelit avataan. Erona on Ruotsin tiukahko bonuskielto ja huolenpitovelvoite. Ruotsin iGaming-markkina on lisenssien myötä kasvanut mutta konsolidoituu: joitakin pienempiä brändejä on hävinnyt, isommat ovat vahvistaneet asemaansa ja uusia innovatiivisia peliyhtiöitäkin on syntynyt (esim. lisensoituja vedonlyöntipörssejä tai taitopeliyrityksiä).

Tanskan lisenssimalli

Avaus ja monopolit: Tanska oli edelläkävijä Pohjoismaissa avatessaan rahapelimarkkinansa lisenssimallille vuoden 2012 alusta​. 

Sitä ennen Tanskassakin oli monopolit (Danske Spil ja Danske Klasselotteri jne.), mutta EU-komission paine ja sisäsyntyinen tarve kanavoida nettipelaamista johtivat uudistukseen. Malli muistuttaa Ruotsin myöhempää ratkaisua: Danske Spil jätettiin pitämään yksinoikeudella lotto- ja arvontapelit sekä osin myös joitakin arpajaisluonteisia pelejä, mutta vedonlyönti, online-kasinot ja pokeri avattiin vapaalle kilpailulle​. 

Erityispiirteenä Tanskassa myös rahapeliautomaatit (fyysiset kolikkopelit baareissa, ravintoloissa ja pelihalleissa) siirtyivät lisenssijärjestelmään​. Tanskassa on poikkeuksellisen paljon fyysisiä automaatteja väkilukuun nähden, ja nyt kaikki kriteerit täyttävät yritykset ovat voineet hakea lupaa operoida automaatteja tietyissä paikoissa (ikärajavalvotuissa tiloissa) tiukkojen panos- ja voittokattojen puitteissa​.

Tämä on iso ero verrattuna Suomeen: meillä RAY/Vei­k­kaus-automaattien yksinoikeus on ollut pyhä, mutta Tanska osoitti, että niidenkin lisensointi on mahdollista ilman katastrofia.

Sääntelyn erityispiirteet: Tanskan lainsäädäntö on ollut joustava mutta valvova. Vastuullisuustyökaluja on vaadittu (ROFUS-estoportaali, pakolliset pelitili ja tunnistautuminen netissä, viilennysajat tietyissä tilanteissa). Mainontaa koskee vaatimus, ettei se saa olla hyvien markkinointitapojen vastaista – aluksi mainoksia tuli runsaasti, mutta ala reagoi itse. Kuten edellä mainittiin, Tanskassa luotiin mainonnan eettinen neuvosto ja alan yhdistys Spillebranchen laati itsesääntelykoodeja. Myös lainsäädännössä kiellettiin selkeästi lisenssittömien toimijoiden mainonta: on rikos mainostaa Tanskassa rahapelejä ilman lisenssiä​. 

Tämä ulottuu myös mm. julkaisijoihin ja mahdollisiin affiliaatteihin – esimerkiksi jos media julkaisisi linkkejä lisensoimattomiin kasinoihin, se rikkoisi lakia. Verotus Tanskassa on ollut maltillinen 20% GGR (vuoteen 2020 asti), jonka jälkeen se nostettiin 28%:iin​. 

Korotus tehtiin haittojen vähentämisen nimissä, mutta operaattorit kritisoivat sitä, sillä heidän katteensa pienenivät. Tästä huolimatta Tanska on yhä varsin kilpailtu markkina.

Vaikutukset: Tanskan malli on laajasti pidetty onnistuneena esimerkkinä. Kanavointiaste on korkealla; arviot liikkuvat 90–95% tienoilla, eli vain pieni osa tanskalaisista pelaa muualla kuin lisensoiduilla sivustoilla. Rahapeliongelmien esiintyvyys ei kasvanut uudistuksen jälkeen – päinvastoin, Tanskassa on tilastojen mukaan vähemmän peliongelmia kuin tiukasti monopolinsa säilyttäneessä Norjassa​. 

Tämä haastaa oletusta, että vapautus lisäisi haittoja: Tanskassa vastuullisuustoimet ja valvonta ovat pitäneet tilanteen hallinnassa, vaikka tarjonta laajeni. iGaming-alalle Tanska tarjosi ennakoitavan ympäristön: monille kansainvälisille firmoille se oli ensimmäinen Pohjoismaa johon he tulivat laillisesti, ja siitä tuli testialusta myöhemmille laajenemisille Ruotsiin ja mahdollisesti Suomeen. Koska Tanskan väestö on suhteellisen pieni (~5,8 miljoonaa), markkina ei houkuttele satoja operaattoreita, mutta merkittävät eurooppalaiset toimijat (Bet365, Kindred/Unibet, 888, etc.) ovat vakiintuneet sinne. Kilpailu on tervettä ja myös Danske Spil on pärjännyt hyvin: se jakoi oman yhtiönsä kahtia ja osallistuu itse lisenssikilpailuun (esim. tarjoaa vedonlyöntiä lisenssillä, kilpailee brändillä Oddset yms.), säilyttäen samalla loton monopolituotot valtiolle. Kuluttajille muutos näkyi positiivisesti mm. parempina kertoimina vedonlyönnissä ja laajempana pelivalikoimana kasinoissa. Tanska on myös ollut edelläkävijä uudessa pelitarjonnassa: esimerkiksi taitopelit ja e-urheiluvedonlyönti saivat lisenssimahdollisuuden aikaisessa vaiheessa, mikä piti nuoret pelaajat laillisilla markkinoilla.

Kiteytettynä Tanskan erot: Tanska meni pisimmälle monopolin purkamisessa (ottaen myös automaatit ja osin bingo ym. mukaan lisensseihin). Sääntelyssä se luottaa paljolti viranomaisvalvontaan ja alan itsevastuuseen, eikä se esim. rajoittanut bonuksia samalla tavalla kuin Ruotsi. Tanskan kokemus osoittaa, että liberaalimpi malli ei välttämättä johda katastrofiin, vaan voi toimia hyvin, kunhan valvonta on jämäkkää. Suomi näyttäisi ottavan Tanskasta mallia etenkin tekniikan (peliestot, maksublokit) ja markkinoinnin valvonnan osalta: molemmissa on tarkoitus olla selkeät säännöt ja mahdollisuus puuttua nopeasti rikkomuksiin (Suomessa uusi Lupa- ja valvontavirasto voisi mm. peruuttaa luvan, antaa sakkoja tai estomääräyksiä heti kun havaitsee laittomuuksia​

Saksan lisenssimalli

Avaus ja monopolit: Saksa on kulkenut kivikkoista polkua kohti yhtenäistä lisenssimallia. Pitkään jokaisella osavaltiolla oli oma linjansa: osassa kokeiltiin rajattua lisensointia, osassa pidettiin tiukkaa monopolia. Vuonna 2021 astui voimaan uusi Glücksspielstaatsvertrag (rahapelien valtiosopimus), joka vihdoin yhdisti linjat: urheiluvedonlyönti, virtuaaliset kolikkopelit (online-slotit) ja online-pokeri avattiin lisensoitaviksi koko maassa​. 

Samalla perustettiin keskitetty sääntelyelin GGL (Gemeinsame Glücksspielbehörde der Länder) valvomaan nettipelejä. Saksan malli kuitenkin jätti osavaltioille oikeuden päättää online-kasinopöytäpeleistä (ruletti, blackjack ym.): kukin osavaltio saa halutessaan antaa ne monopoliyhtiön (osavaltion Lotto-yhtiön) pyöritettäväksi tai myöntää rajatun määrän lisenssejä pöytäpelien operaattoreille​. 

Tämä johtaa siihen, että esim. osavaltiossa A saattaa olla vain valtion kasino, jossa pelataan rulettia netissä, kun taas osavaltiossa B voi olla 2–3 yksityistä toimijaa, joilla on lupa tarjota rulettia netissä. Lotot ja fyysiset pelit (arpa-automaatit tms.) jäivät edelleen osavaltioiden monopoliyhtiöille (Saksan 16 Lotto-yhtiötä). Yksityiset firmat voivat toimia ainoastaan välittäjinä lotossa – eli he voivat välittää lotto-kuponkeja valtion lottolle, mutteivät järjestää omaa lottoa​.

Sääntelyn erityispiirteet: Saksa on tunnettu äärimmäisen tarkasta ja pelaajaa rajoittavasta sääntelystä. Uusi laki toi mukanaan mm. seuraavat:

• Kaikille lisenssipelaajille yhteinen kuukausittainen talletusraja 1 000 € (poikkeusluvalla suurituloisille voidaan nostaa 10 000–30 000 €, mutta enemmistölle 1k on ehdoton)​.
  .
• Panostuskatto: online-kolikkopeleissä maksimipanos on 1 € per kierros, ja jokaisen pyöräytyksen on kestettävä vähintään 5 sekuntia (automaattipeli- ja turbotoiminnot kielletty). Myös jackpotit on kielletty (ei progressiivisia jättipotteja), koska ne katsottiin liian houkutteleviksi.
• Tuotevalikoiman rajaus: Live-jakajapelejä (live casino) ei sallita yksityisille, koska ne lasketaan kasinopeleiksi joihin osavaltiot pitävät monopolin. Myöskään online-raaputusarpoja tai vastaavia ei mainita lisensoituna – käytännössä vain urheiluvedot, virtuaaliset slotit ja pokeri tulivat sallituiksi yksityisille.
• Yksi pelitili per pelaaja koko markkinassa: Pelaajille luodaan valtakunnallinen rekisteri, josta valvotaan talletusrajaa ja samanaikaisuutta. Pelaaja ei saa pelata usealla kasinolla yhtä aikaa – käytössä on ns. ”panic button”, joka katkaisee pelaajan pääsyn kaikkiin peleihin välittömästi, ja muutenkin järjestelmä valvoo, ettei 1 000 € raja ylity yhteensä eri operaattoreilla. Tämä vaatii operaattoreilta integraation keskitettyyn OASIS-järjestelmään (itse-estot) ja LUGAS-valvontajärjestelmään (talletusrajaseuranta).
• Mainonta ja ajankohdat: Saksa rajoitti rahapelimainontaa aikarajoilla – esimerkiksi kasinopelejä ei saa mainostaa TV:ssä klo 6–21 välillä. Myös mainonnan sisältöä reguloidaan tarkasti, eikä bonuksia saa mainostaa yltiöpäisesti. Bonusten määrää Saksassa ei suoraan laissa rajoitettu kuten Ruotsissa, mutta käytännössä 1 000 € talletuskatto hillitsee VIP-bonusohjelmia. Lisäksi sakot ja lisenssien menetykset uhkaavat, jos firmat eivät noudata mainonnan tai bonusehtojen sääntöjä.

Verotus Saksassa poikkeaa: se sääti 5,3% veron panoksista (käytännössä ~5,3% “vaihtoveron” pelaajan jokaisesta vedosta slotissa ja pokerin sisäänostosta). Tämä vastaa laskennallisesti jopa ~25–30% veroa GGR:stä riippuen pelin palautusprosenteista, eli se on varsin korkea. Vedonlyönnissä säilyi aiempi 5% panosvero.

Vaikutukset: Saksan malli on iGaming-toimijoille ollut kaksijakoinen. Positiivista on, että markkina (Euroopan suurin talous) aukesi vihdoin laillisesti – aiemmin moni toimi harmaana riskillä. Negatiivista on, että ehdot ovat niin tiukat, että osa yhtiöistä ja pelaajista pysyy mieluummin epävirallisilla markkinoilla. Erityisesti 1 000 € kuukausiraja on karkottanut high roller -pelaajat ulkomaisille sivustoille (Maltalle tai Curacaolle), koska he eivät voi laillisesti pelata haluamallaan volyymilla Saksassa. Arviot Saksan kanavointiasteesta ovatkin vaatimattomampia kuin Ruotsin/Tanskan – mahdollisesti vain noin 75–80%, koska monet kasinopelaajat eivät halua noudattaa hitaita 5 sekunnin slotteja ja pientä panoskattoa, vaan hakeutuvat toisaalle. Saksa on lisensoinut toistaiseksi kymmeniä operaattoreita (GGL ilmoitti alkuvuonna 2023 noin 50 lisenssiä työn alla tai myönnettynä​), mutta isoja globaaleja brändejä on mukana vain osa (esim. Entainin bwin ja Ladbrokes, Flutterin PokerStars, Novomaticin ja Tipicon kaltaiset saksalaislähtöiset). 

Jotkut, kuten Kindred, vetäytyivät Saksasta pitäen ehtoja “epäkaupallisina”. iGaming-alan kehityksen kannalta Saksa edustaa tiukimman holhouksen mallia: markkina on kyllä avoin, mutta hyvin rajoitettu. Tämä on johtanut mm. innovaatioihin vastuullisuusteknologiassa – saksalaiset kasinot ovat rakentaneet järjestelmiä tunnistamaan ongelmapelaamista reaaliajassa ankarien vaatimusten vuoksi. Samoin pelitarjonta on muovautunut: perinteiset korkean volatiliteetin slotit jouduttiin muuntamaan 1€/5s formaattiin, mikä on pakottanut pelistudiot tekemään erityisversioita Saksan markkinalle.

Saksan suoraa veroa panostuksiin on kritisoitu niin pelaajien edun valvonnasta, pelaajien toimesta, kuin operaattorien toimesta. Suurin ongelma näyttää olevan veron palautusprosenttia alentava vaikutus, kun operaattorit pyrkivät siirtämään kuluja pelaajille. Ja uhkapelitappiolla on tutkimusten mukaan lineaarinen, tai jopa jyrkempi, yhteys rahapelihaittoihin.

Kiteytettynä Saksan erot: Saksa sallii yksityisen toiminnan vain osassa online-pelejä ja vielä poikkeuksellisen tiukasti säänneltynä. Sitä voi kutsua “proteiini-sheikiksi” lisenssimallien joukossa – ravitseva mutta maultaan karvas iGaming-yhtiöille. Toimialalle Saksa tarjoaa lailliset puitteet mutta huomattavasti suppeammat tulonmahdollisuudet kuin vaikkapa Tanska. Esimerkiksi Saksassa ei ole lainkaan live-kasinoa lisenssillä (valtio pitää ne), joten live-dealer -pelien suosio ohjautuu ehkä naapurimaihin. Suomessa tuskin mennään yhtä pitkälle rajoituksissa – jo pelaajien tottumukset huomioiden liian matalat talletuskatot voisivat ajaa suomalaisiakin off-shore-sivustoille. Suomen on löydettävä oma tasapaino Saksan ja Tanskan välistä: riittävästi rajoja suojellakseen pelaajia, mutta ei niin paljon, että lailliset markkinat näivettyvät.

Yhteenveto

Suomen arpajaislain uudistus merkitsee suurta muutosta rahapelialalle: siirtymää yksinoikeusmallista kohti valvottua kilpailua. iGaming-näkökulmasta muutos tuo sekä mahdollisuuksia että vastuuta. Massamarkkinoinnin hallinta on keskeistä, jottei toistu Ruotsin kokema mainosähky – lakiesitys vastaakin tähän maltillisuus- ja kanavointiperiaatteella​. 

Affiliaattien rooli tulee lailliseksi lisenssimallissa, mutta edellyttää selkeitä pelisääntöjä sananvapauden ja vastuullisuuden yhteensovittamiseksi. EU-oikeudellisesti Suomen ratkaisu on linjakas ja moderni, ja sen odotetaan parantavan markkinan läpinäkyvyyttä sekä valtion kontrollia, kuten Ruotsissa kävi​. 

Bonusten sääntelyssä Suomi todennäköisesti yrittää löytää kultaista keskitietä Ruotsin ankaran ja Tanskan vapaan linjan välillä, jotta pelaajille on houkuttelevia tarjouksia mutta haittapelaamista ei lietsota.

Keskeiset yksityiskohdat – kuten miksi lotto pidetään monopolina (vakaiden hyötyjen turvaamiseksi) ja miten lisenssit käytännössä myönnetään (avoin hakuprosessi kaikille kriteerit täyttäville) – on suunniteltu huolella, nojaten naapurimaiden kokemuksiin​. Veikkauksen rooli muuttuu radikaalisti: se siirtyy yhdestä kaikkivoivasta toimijasta yhdeksi toimijaksi muiden joukkoon kilpailemaan nettiasiakkaista, samalla kun se jatkaa arvontamonopolin hoitajana valtion ohjauksessa.

Vertailu naapurimaihin vahvistaa, että lisenssimalli voidaan toteuttaa monella tapaa. Ruotsi näyttää esimerkkiä siitä, miten valtion ohjaus ja pelaajansuoja voivat jopa parantua uudistuksen kautta (kanavointi >90%, parempi ongelmapelaamisen seuranta​).

 Tanska puolestaan osoittaa, että kilpailu ja vastuullisuus voivat kulkea käsi kädessä ilman monopolia – monipuolinen tarjonta ei romahduttanut suojelutavoitteita, vaan toi harmaan talouden piirissä olleet pelit valvonnan piiriin. Saksa varoittaa liian jäykän sääntelyn riskeistä: jos pelaajien toiveita ei huomioida lainkaan, markkinaosuuksia valuu ulos. Suomen on tarkoitus asemoitua näiden väliin, tavoitteena ehkä Ruotsin kaltainen ~90% kanavointiaste ja haittojen pysyminen kurissa vähintään nykytasolla tai mieluiten laskusuunnassa.

Lopuksi, iGaming-sektorille Suomessa avautuva lisenssijärjestelmä merkitsee uutta aikakautta: kuluttajille enemmän valinnanvaraa ja suojelua, valtiolle verotuloja ja kontrollia, ja yrityksille reilumpaa pelikenttää. Uudistus on vasta lausuntovaiheessa​, mutta sen suunta on selvillä ja se nojaa vahvasti naapurimaiden oppeihin – hyvässä ja pahassa. Onnistuminen edellyttää tarkkaa seurantaa ja tarvittaessa sääntöjen hienosäätöä (kuten Ruotsissa keskustellaan markkinoinnin säännöistä edelleen​). 

Mikäli tavoitteet saavutetaan, Suomi voi lopulta todeta, että rahapelijärjestelmä palvelee paremmin sekä kansalaisia että yhteiskuntaa kuin vanha monopoli-aikakausi. 

Tämä olisi linjassa sen kanssa, mitä Ruotsissa arvioitiin: “omregleringen har förbättrat förutsättningarna att nå målet för spelområdet” – “uudistus on parantanut edellytyksiä saavuttaa rahapolitiikan tavoitteet​”. 

Suomi pyrkii samaan: turvallisempaan, vastuullisempaan ja hallitumpaan rahapelikenttään lisenssimallin avulla.

Käyttämämme lähteet

• Valtioneuvosto: Uusi rahapelilakiluonnos lausunnolle (3.7.2024)​ – valtioneuvosto.fi
• GamblingGuru (J. Vähänen blogi, 2022): Analyysi lisenssijärjestelmän eduista ja maiden vertailu – gamblingguru.blog​
• Poliisihallitus: Rahapelien markkinointilinjaraportti (2015)​ – poliisi.fi; Poliisi.fi tietosivu markkinointikielloista​ – poliisi.fi
• KHO 2018:86 päätös (lyhennelmä) – rahapelimainonnan sananvapausrajat​ – kho.fi
• Folkhälsomyndigheten & Ruotsin hallitus (2018–2021): Raportit rahapelimainonnasta ja lainsäädännöstä​ – lansstyrelsen.se
• Statskontoret (2022): Utvärdering av omregleringen av spelmarknaden, Ruotsi​ – statskontoret.se
• 24Kristianstad.se (2023): Ruotsin bonussääntöjen selostus​ – 24kristianstad.se
• Spillemyndigheden (2021): Tiedote Tanskan pelimainonnan itsesääntelystä​ spillemyndigheden.dk
• IDnow (2022): Katsaus Saksan uusiin rahapelirajoituksiin​ idnow.io
• IGB (2023): Uutinen Saksan lisenssitilanteesta (lähteet alan kehityksestä)​- igamingbusiness.com
• EGBA & iGamingBusiness: Tietoja Tanskan veromuutoksesta​ – idnow.io (verotusvertailu)