SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ on pyytänyt lausuntoja rahapelien haittariskien ja haittojen arviointiryhmän suosituksista tilanteessa, jossa Suomi valmistautuu siirtymään uuteen lisenssipohjaiseen rahapelijärjestelmään.
Lausuntopyyntö koskee erityisesti tulevien nettikasinoiden maltillisuuskäytäntöjä, tappiorajoja ja pelaajansuojan keinoja.
Aikataulu tuntuu kunnianhimoiselta ja panokset ovat korkeat, sillä uudistuksen on määrä astua voimaan kesällä 2027.
Keskustelussa rahapelihaitoista merkittävä osa kokonaisuutta tuntuu kuitenkin jäävän sivuun.
Suomessa laajimmin pelattua rahapeliä, Lottoa, myydään ja markkinoidaan arkipäiväisesti ilman samanlaista kriittistä tarkastelua kuin digitaalisia rahapelejä.
LOTTO on näkyvästi esillä ruokakauppojen kassoilla, katumainonnassa ja valtakunnallisissa medioissa.
Myös mediaympäristö vahvistaa Loton erityisasemaa. On pelejä ja sitten on lotto.
Arpajaiset tulevat osana illan uutislähetystä, ja iltapäivälehdet nostavat säännöllisesti esiin yksittäisiä suurvoittoja.
Näkyvyys ei rajoitu ostettuun mainontaan, vaan Lotto on läsnä toimituksellisessa sisällössä tavalla, jota harva muu rahapeli saavuttaa.
Tämä ei ole yksittäisten medioiden ongelma, vaan tuntuu laajemmalta kulttuuriselta asetelmalta, jossa Lotto mielletään harmittomaksi kansanpeliksi.
PERUSTELUNA käytetään pelien riskiluokittelua. Lotto, Milli ja muut hitaammat arvontapelit määritellään niin sanotuiksi vihreiksi peleiksi, joiden haittariski on matala verrattuna nopeisiin ja jatkuviin verkkopeleihin.
Jaottelulla on tutkimuspohjaa, sillä pelin tempo ja toistuvuus vaikuttavat ongelmapelaamisen riskiin.
Jaottelusta on muodostunut poliittinen kilpi, jonka suojassa Lotto säilyttää monopoliasemansa uudessakin kaupallisessa rahapelilaissa.
Korkea kanavointi on Loton kohdalla helpompaa saavuttaa ja hyväksyä.
SAMAAN aikaan verkossa pelattaville rahapeleille esitetään poikkeuksellisen tiukkoja rajoituksia.
Kaupat jatkavat valtion rahapelin myyntiä provisiomallilla, kun taas digitaalisille toimijoille kaavaillaan rakenteita, jotka heikentävät merkittävästi lisenssijärjestelmän vetovoimaa.
Tavoitteeksi on asetettu yli 90 prosentin kanavointiaste.
Lausuntokierroksella on kuitenkin varoitettu riskistä, että järjestelmä jäisi lähelle nykyistä, selvästi matalampaa tasoa.
Esitettyjä rajoituksia perustellaan sillä, että haittojen torjunta asetetaan kanavoinnin edelle.
KÄYTÄNNÖSSÄ pelaamisen mukavuutta rajoittavat ratkaisut uhkaavat kuitenkin heikentää uudistusta.
Esitetyt rajoitukset kohdistuisivat ensisijaisesti lisenssijärjestelmään, vaikka vain sen piirissä viranomaisilla on keinot seurata pelaamista ja puuttua ongelmiin.
Riskinä on, että sääntely ei perustu kokonaisvaltaiseen haitta-arvioon, vaan Suomen historiallisesti muotoutuneeseen perinteeseen hyväksyttävästä rahapelaamisesta.
