UUSI tutkimus Australiasta kyseenalaistaa sen, kuinka tehokkaita rahapelaamisen talletusrajat lopulta ovat haittojen vähentämisessä.
Talletusrajojen tarkoitus on auttaa pelaajaa hallitsemaan omaa kulutustaan jo etukäteen.
Käytännössä pelaaja voi määrittää esimerkiksi enimmäissumman, jonka voi siirtää pelitililleen päivän, viikon tai kuukauden aikana.
Ajatus on yksinkertainen. Kun raja asetetaan valmiiksi, impulsiivinen pelaaminen voi vaikeutua.
Uuden tutkimuksen perusteella kuva ei silti ole näin suoraviivainen.
TALLETUSRAJAT voivat auttaa osaa pelaajista, vaikka niiden vaikutus jää usein rajalliseksi ilman muita rajoittavia työkaluja.
Tutkijoiden mukaan tehokkaimmilta näyttivät keinot, jotka rajoittivat suoraan pääsyä vedonlyöntialustalle. Pelkkä talletusraja tai muistutus ei näyttänyt muuttavan käyttäytymistä yhtä selvästi.
Vastaavanlaisia havaintoja on saatu aiemminkin. Myös Pafin datasta tehdyssä tutkimuksessa nähtiin, että aikainen kehotus lisäsi talletusrajojen asettamista, vaikka vaikutus itse pelaamisen intensiteettiin jäi rajallisemmaksi.
AUSTRALIALAINEN tutkimus perustui kahdelta suurelta vedonlyöntialustalta kerättyyn dataan. Aineistossa oli mukana 24 453 pelaajaa, joiden käyttäytymistä seurattiin vuoden ajan.
Tutkimuksessa havaittiin, että edellisen päivän voitot ja tappiot vaikuttivat selvästi seuraavan päivän vedonlyöntiin. Pelaajat olivat 7–8 prosenttiyksikköä todennäköisemmin lyömässä vetoa voiton tai tappion jälkeen kuin sellaisina päivinä, jolloin vetoja ei ollut ratkennut.
Voiton jälkeen panoskoko kasvoi tutkimuksen mukaan 41 prosenttia.
Tappion jälkeen pelaajat eivät välttämättä lisänneet panostaan euromääräisesti, vaan siirtyivät useammin korkeampien kertoimien vetoihin. Toisin sanoen riskitaso nousi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten yllättävä lisäraha vaikutti pelaamiseen. Veronpalautukset eivät lisänneet pelaajien määrää, vaikka ne kasvattivat panosten kokoa erityisesti niillä henkilöillä, jotka oli luokiteltu alttiiksi pelihaitoille.
KAIKKI pelaajat eivät myöskään pitäneet kiinni asettamistaan rajoista. Osa nosti tai poisti rajoituksiaan myöhemmin, mikä heikensi työkalun vaikutusta.
Tuloksissa näkyi myös käyttöliittymän merkitys. Pelaajat asettivat matalampia talletusrajoja silloin, kun summa piti kirjoittaa itse. Kun tarjolla oli valmiita vaihtoehtoja, rajat jäivät useammin korkeammiksi.
Havainto on tärkeä, koska se viittaa siihen, ettei kyse ole vain pelaajan omasta päätöksestä. Myös se, miten peliyhtiö esittää vaihtoehdot, voi vaikuttaa lopputulokseen.
Käyttöliittymäsuunnittelu voi siis ohjata sitä, kuinka tiukkoja rajoja pelaajat tosiasiassa asettavat. Tämä tekee talletusrajoista myös suunnittelukysymyksen, ei vain vastuullisuuspuheen osan.
Lue myös: Bristolin opiskelijat kehittivät työkalun rahapelihaittojen ehkäisyyn
VASTUULLISUUSTYÖKALUJEN käyttö oli tutkimuksessa kaiken kaikkiaan harvinaista. Vain 13 prosenttia pelaajista käytti jotain työkalua vuoden aikana.
Yleisimmät työkalut olivat talletusrajat. Selvästi tehokkaammilta näyttivät kuitenkin aikarajoitukset, tauot ja itse-estot, jotka rajoittivat suoraan pelaajan pääsyä alustalle.
Tutkijoiden tulkinta oli varovainen, vaikka suunta oli selvä. Työkalut toimivat parhaiten silloin, kun ne todella katkaisevat tai rajoittavat pelaamista, eivät vain muistuta siitä.
Talletusrajat voivat silti olla hyödyllisiä etenkin riskialttiimpien pelaajien taloudellisen hallinnan tukena. Yksin ne eivät kuitenkaan näyttäisi ratkaisevan rahapeliongelmia.
Lue myös: Tutkimus: TV-mainokset lisäsivät vedonlyöntiä jopa 14 % MM-kisojen aikana
PAFIN datasta aiemmin tehty tutkimus tarkasteli 4 328 uutta pelaajaa, jotka rekisteröityivät yhtiön nettikasinolle vuonna 2016 ja pelasivat pääasiassa kolikkopelejä.
Pelaajat jaettiin satunnaisesti neljään ryhmään sen mukaan, milloin heitä kehotettiin asettamaan talletusraja. Kehotus annettiin joko rekisteröitymisen yhteydessä, ennen ensimmäistä talletusta, ensimmäisen talletuksen jälkeen tai sitä ei annettu lainkaan.
Tulosten perusteella varhainen kehotus lisäsi selvästi rajojen asettamista. Rekisteröitymisen yhteydessä annetun kehotuksen jälkeen noin 45 prosenttia pelaajista asetti talletusrajan, kun ilman kehotusta näin teki vain noin 6,5 prosenttia.
Samalla aiempi tutkimus viittasi siihen, ettei pelkkä vapaaehtoinen kehotus yksin muuttanut pelaamisen intensiteettiä kovin voimakkaasti. Tämä tukee myös australialaistutkimuksen johtopäätöstä.
Talletusrajat voivat siis auttaa, etenkin jos ne asetetaan ajoissa ja selkeästi.
Laajemman kuvan perusteella tehokkain suoja syntyy kuitenkin vasta silloin, kun mukana on myös muita pelaamista rajoittavia keinoja.
Lue myös: Paf laskee jälleen tappiorajaansa
