RAHAPELEISSÄ on yksi olennainen mittari. Nettotappio. Tämä määrittää paljonko pelaaja on kasinolle hävinnyt sekä paljonko perinteisellä mallilla toimiva kasino on voittoa tehnyt.
Rahapelilain asetuksia hienosäädetään tällä hetkellä. Tavoitteena näyttää olevan kanavoinnin korostaminen sekä rahapelihaittojen vähentäminen. Kanavoinnista ovat puhuneet poliitikot sekä lisenssoidulle markkinalle halavat rahapeliyhtiöt. Toisella puolella pöytää istuu Sosiaali- ja terveysministeriö ja rahapelien ongelmista kärsivät.
Rahapelitappioiden määräävyys rahapelihaittojen kehittymisessä tuntuu maalaisjärjellä luontevalta. Vaikka muita haittatekijöitä on, kuten käytetty aika, sekä dopamiinitasojen turtuminen. Vaikka sitä ei kannata lukea kuin piru raamattua, on myös tutkimustietoa mikä näyttää että rahapelitappioilla on suora yhteys rahapelihaittoihin. Tämä tekee suuritappioiset pelit vaikeaksi nauttia.
Silti tappiot ovat kuin leivottu sisään uuteen rahapelilakiin. Vero määrittyy, suomalaisten yritysten tekemien liikevoittojen verotuksen lisäksi, nettotappion mukaan. Lisäksi, sisäministeriö on julkaissut luonnoksen paljonko sosiaalijärjestelmään jäävien pelien palautusprosentit saavat olla.
Nykyisessä perinteisessä mallissa, missä talo voittaa ”aina”, mitä enemmän talo voittaa, sitä enemmän valtio tienaa. Mitä korkeampi kanavointiaste on, sitä enemmän tappioita – ja sitä myötä haittoja – syntyy.
Ratkaisut ovat seuraavat. 1) Korostaa pelaajien tietoisuutta rahapelien palautusprosenteista. 2) Poistaa liiallisen valtiokontrollin ive lottoajien päältä.
Pelaajat ansaitsevat voittoja enemmän kuin häviöitä.
