Rahapelaaja voi hävitä Suomessa vuodessa enemmän rahaa kuin voittaa, mutta hänen on silti maksettava valtiolle tuloveroa.
Joidenkin kriitikkojen mukaan järjestelmä on epäoikeudenmukainen, jotkut taas pitävät sitä rahapelien tapauksessa perusteltuna.
Polttavampi kysymys on se, missä kulkee raja rahapelin ja taitopelin välillä, ja tulisiko urheiluvedonlyöjiä kohdella tasavertaisesti pokerinpelaajien kanssa.
Nykyinen rahapelitulojen verotusjärjestelmä jakaa operaattorit kahteen ryhmään: Euroopan talousalueeseen kuuluvat (suomenkielinen lyhenne ETA, englanniksi European Economic Area) ja sen ulkopuolella olevat.
Mikä muuttuu ja missä määrin 1. heinäkuuta 2027 alkaen? Suomen valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Esa-Pekka Saari selittää:
- Suomessa suomalaisen toimiluvan nojalla pelattaviksi tarjottavista peleistä saadut voitot eivät ole veronalaista tuloa; peleistä suoritetaan sen sijaan arpajaisveroa.
- EU-/ETA-valtiossa kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti pelattaviksi tarjottavista peleistä saadut voitot ovat verovapaita.
- Jos EU-/ETA-alueelle sijoittautunut rahapelitoimija tarjoaa pelejä pelattaviksi Suomessa ilman vaadittavaa suomalaista toimilupaa, voitot ovat veronalaista tuloa.
- Myös EU-/ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneilta toimijoilta saadut voitot ovat yleensä veronalaista tuloa, jos toimijalla ei ole suomalaista toimilupaa, jonka nojalla pelejä tarjotaan.
Miten erottaa toisistaan tilanteet, joissa rahapelitoimija suuntaa toimintaansa Suomen markkinoille, ja tilanteet, joissa se ei sitä tee?
Yleisesti ottaen Suomessa pelattaviksi tarjottaviin peleihin voi liittyä rahapelitoimijan toimintaa, kuten rahapelituotteiden myyntiä, välittämistä, tarjoamista tai markkinointia Suomeen, eli seikkoja, jotka voivat synnyttää suomalaisen toimiluvan tarpeen.
Tuloverovapautta koskevissa lain esitöissä on esitetty joitakin esimerkkejä seikoista, jotka voivat viitata siihen, että pelejä tarjotaan pelattaviksi Suomessa (esim. pelien tarjoaminen suomenkielisillä verkkosivustoilla, markkinoinnin kohdistaminen Suomeen ja Suomessa asuviin henkilöihin sekä Suomessa asuvien henkilöiden rekisteröiminen asiakkaiksi).
Tällaiset ulkomailta Suomeen suuntautuvaan rahapelituotteiden tarjoamiseen viittaavat seikat koskevat ainoastaan verkossa tapahtuvaa rahapelaamista. Rahapelejä, joiden pelaaminen edellyttää fyysistä läsnäoloa toisessa maassa, kuten osallistumista pokeriturnaukseen, ei voida pitää Suomessa pelattaviksi tarjottavina peleinä.
Oikeudellinen selitys
Uuden rahapelilain 2 §:n mukaan rahapelejä saa toimeenpanna ainoastaan oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, jolle on myönnetty yksinoikeustoimilupa tai rahapelitoimilupa.
Tuloverolain 85 §:n mukaan veronalaista tuloa eivät ole:
- rahapeleistä tai muista arpajaisverolain 2 §:ssä tarkoitetuista arpajaisista saadut voitot;
- voitot muista arpajaisista, jotka on toimeenpantu toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti;
- voitot rahapeleistä, joita tarjotaan laillisesti toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.
Lähde: Verohallinto
On tärkeää ymmärtää, että tuloverotuksessa jokainen yksittäinen pelitapahtuma käsitellään omana erillisenä tapahtumanaan.
”Yksittäinen pelitapahtuma voi olla esimerkiksi yksi blackjack-käsi tai yksi ruletin kierros. Niitä ei lasketa yhteen yhdeksi istunnoksi. Jokainen tällainen yksittäinen pelitapahtuma on verotuksen näkökulmasta erillinen tapahtuma”, Verohallinnon johtava veroasiantuntija Tero Määttä vahvistaa.
Jos pelaaja voittaa, hän voi vähentää verotettavasta voitosta kyseisen pelin panoksen. Muissa peleissä hävittyä rahaa ei voi vähentää uusista voitoista.
Selvennykseksi: jos pelaaja panostaa ruletissa 100 euroa ja saa voitolla takaisin 200 euroa, hänen verotettava tulonsa on 100 euroa – se summa, jonka hän voitti. Jos hän häviää seuraavalla kierroksella 100 euroa, kyseistä rahaa ei voi enää vähentää aiemmasta 100 euron tulosta.
Edellä kuvattu verotuslogiikka ei kuitenkaan ole poikkeukseton.
Esa-Pekka Saari selittää, että tuloverotuksessa erotellaan, onko kyse tulonhankkimistoiminnasta vai ei.
Jos kyse on tulonhankkimistoiminnasta ja siitä voidaan odottaa pidemmän ajan kuluessa voittoa, kulujen vähentäminen tuloista on mahdollista.
Koska satunnainen rahapelaaminen ei täytä näitä ehtoja, vähennystä ei myönnetä.
”Jokainen yksittäinen pelitapahtuma on verotettava erikseen. Samasta syystä myöskään kulujen vähentäminen ei ole mahdollista”, Saari vahvistaa Verohallinnon jo aiemmin esittämän kannan.
Tässä on kuitenkin poikkeus. Pokeriammattilaisten tapauksessa voidaan puhua järjestelmällisestä voittoa tavoittelevasta toiminnasta. Näin ollen ”yksittäisten pelitapahtumien erillinen verottaminen ei ole ehdoton periaate”.
Valtiovarainministeriö vahvistaa, että sillä on kokemusta aktiivisista pokerinpelaajista, joiden tuloverotus on tapahtunut kuten muissakin ammateissa, oli kyseessä sitten kattilanhoitaja tai toimittaja.
Tästä pääsemme seuraavaan keskeiseltä tuntuvaan kysymykseen: missä kulkee taito- ja rahapelien raja?
Nordic Lawin asianajajat Jon Hautamäki ja Rufus Rusanen eivät näe ristiriitaa rahapelaajien nykyisessä verotuksessa. Ongelma on heidän mukaansa siinä, että Suomen verotuskäytännössä taitopohjaisena rahapelinä käsitellään käytännössä ainoastaan pokeria, kun taas urheiluvedonlyönnin ammattilaiset kuuluvat samaan sarjaan harrastepelaajien ja satunnaisten kasinokävijöiden kanssa.
”Tämä on rajoittunut lähestymistapa. Myös ammattimainen urheiluvedonlyönti perustuu matemaattisiin malleihin ja analyysiin pelkän sattuman sijaan”, Rusanen selittää.
Avainsana on tässä ammattimainen. Hautamäen ja Rusasen mukaan kulujen vähentämiseksi on täytettävä kaksi ehtoa: pelin on oltava taitopohjainen ja pelaajan on pelattava sitä ammattimaisesti ja säännöllisesti tulonhankkimistarkoituksessa.
Silloin tällöin oman lempijääkiekkojoukkueen tai Premier Leaguen peliin lyödyt vedot eivät tuo verotuksellista erityisasemaa. ”Nykyinen järjestelmä noudattaa yleistä Suomen verolainsäädännön logiikkaa. Harrastustoimintaan liittyvät kulut eivät ole verotuksessa vähennettäviä”, Hautamäki toteaa.
Nykyisellä verotuksella on myös kiivaampia kriitikoita. Yksi heistä on Immense Groupin Managing Director Joonas Karhu.
Hän on eräässä aiemmassa artikkelissaan tukeutunut Suomen korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2025 antamaan päätökseen. Eräs pelaaja voitti kahden vuoden aikana yli 15,6 miljoonaa euroa. Hän kuitenkin hävisi samassa ajassa vielä enemmän. Vuosi päättyi siis noin 200 000 euron kokonaistappioon.
Suuresta miinuksesta huolimatta tuomioistuin katsoi, että pelaajan aiemmat voitot ovat verotettavaa tuloa, eikä niitä seuranneita tappioita huomioitu verotuksessa. Onnettoman pelaajan oli siis lopullisesta tappiosta huolimatta maksettava aiemmin voitetuista summista tulovero. Näin hänen saldonsa painui kaiken kaikkiaan vielä suurempaan miinukseen kuin ”vain” 200 000 euroon.
Karhun mukaan tällainen tuloveromalli on oikeudellisesti erittäin kyseenalainen.
”Mielestäni se loukkaa yhdenvertaisen kohtelun ja veronmaksukykyisyyden periaatetta. Jokaista henkilöä voidaan verottaa ainoastaan suhteessa tämän todelliseen taloudelliseen kykyyn. Mistä ihmisen pitäisi suuren tappion jälkeen ottaa rahaa maksaakseen valtiolle vielä lisää?”, hän argumentoi.
Toinen kriitikko, Hippos ATG:n Compliance-johtaja ja rahapelijuristi Antti Koivula, pitää nykyisen verotuslogiikan seurauksia ”absurdeina” ja ”kestämättöminä” ja katsoo, että tällainen verotus on ”täysin irtaantunut taloudellisesta todellisuudesta”.
Koivula viittaa perustuslakivaliokunnan 25.9.2025 antamaan lausuntoon PeVL 31/2025 vp, jossa valiokunta on nostanut esiin bruttoperusteiseen verotukseen liittyviä perustuslaillisia ongelmia omaisuudensuojan, elinkeinovapauden ja konfiskatorisen verotuksen kiellon näkökulmasta.
”Verotuksen tulisi perustua todelliseen taloudelliseen hyötyyn, ei keinotekoisiin bruttovoittoihin, jotka syntyvät siten, että osana niiden saavuttamista kohdatut tappiot jätetään huomiotta”, hän perustelee.
Koivulan mukaan nykyinen verojärjestelmä voisi johtaa jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Jos pelaaja jättää veronalaiset voitot ilmoittamatta, tämä voisi hänen näkemyksensä mukaan täyttää jopa törkeän veropetoksen tunnusmerkistön.
Suomen rikoslain mukaan veropetoksesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeuteen. Jos teko katsotaan törkeäksi veropetokseksi, mahdollinen vankeusrangaistus olisi vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.
Suomen viranomaiset eivät ole selittävissä kommenteissaan samaa mieltä kriitikoiden kanssa ja vahvistavat, että nykytulkinnoissa on tukeuduttu voimassa oleviin lakeihin.
Verohallinto viittaa tuloverolain 29 §:n yleisperiaatteisiin ja vahvistaa, että kyseistä tulkintaa on arvioitu tuomioistuimissa toistuvasti viime vuosina.
”Tuomioistuinten päätökset ovat olleet Verohallinnon tulkinnan mukaisia”, Tero Määttä korostaa.
Valtiovarainministeriön mukaan rahapelejä koskevat samat tuloverotuksen yleiset periaatteet kuin muutakin toimintaa. Ministeriö ei halua kommentoida Karhun kritiikkiä tarkemmin, sillä osa verotukseen liittyvistä riita-asioista on tiedettävästi päätynyt oikeuteen.
Lähteet
Finlex – Tuloverolaki 85 § ja 29 § –
Finlex – Rikoslaki 29 luku (veropetos)
Eduskunta – Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 31/2025 vp – 25.9.2025
Korkein hallinto-oikeus – vuoden 2025 päätös online-kasinovoittojen verotuksesta
LinkedIn – ”Finnish individual taxed on 15,6 MEUR online casino income” – Joonas Karhu, 12.5.2026
