SUOMEN rahapelilaki on jo hyväksytty, silti erityisesti mediarajoitusten käytännön sisällöstä tiedetään edelleen hyvin vähän.
Laki sallii nettikasinot 1.7.2027, ja sen yleiset linjat ovat selvät, mutta moni yksityiskohta ratkeaa vasta tarkemmissa säännöksissä, esitöiden tulkinnassa ja uuden Lupa- ja valvontaviraston valvontakäytännössä.
Ratkaisevaa on, miten laissa käytetyt määritelmät, kuten ”media” ja ”painettua mediaa vastaava sähköinen julkaisu”, lopulta tulkitaan.
Voiko Suomen uusi rahapelilaki ajautua ristiriitatilanteessa törmäyskurssille EU-oikeuden kanssa?
Aiheessa yhdistyvät kaksi eri EU-oikeuden aluetta: rahapelioikeus sekä mainontaa koskeva EU-sääntely.
EU:ssa ole varsinaista yhtenäistä rahapelilakia, vaan sääntely perustuu pitkälti oikeuteen menneisiin tapauksiin.
LAISSA on viitattu malliin, jossa vain vakiintuneet painetun median toimijat voisivat harjoittaa lisensoitujen rahapeliyhtiöiden online-markkinointia.
Järjestely saattaisi suosia kotimaisia ja jo markkinoilla olevia mediataloja tavalla, joka vaikeuttaisi muiden EU-maiden toimijoiden pääsyä markkinoille.
Tällöin esiin nousevat EU:n keskeiset periaatteet, kuten palveluiden vapaa liikkuvuus, syrjimättömyys ja tasapuolinen kilpailu sisämarkkinoilla.
Tällä hetkellä tarvitaan selvyys siitä, mitä “media” käytännössä tarkoittaa ja millä perusteella toimijat voisivat saada suomalaisen oikeuden harjoittaa verkkomainontaa uudelle rahapelialalle.
RAHAPELILAIN myötä markkinointi sallitaan vain rajatuissa kanavissa.
Sallittuja kanavia ovat muun muassa TV ja radio, urheilutapahtumat, ulkomainonta, hakukonemainonta tietyin ehdoin sekä “painettu media ja painettua mediaa vastaava sähköinen julkaisu”.
Laki on ongelmallinen ennen kaikkea siksi, että se vaikeuttaa kaupallisten yhtiöiden suunnittelua.
MIKÄLI käytännössä vain suomalaisomisteiset mediayhtiöt hyötyisivät rahapelimallista, kyse voisi olla EU-oikeudellisesta ongelmasta.
Mitä sitten tapahtuisi, jos ainoastaan painettua mediaa harjoittavat toimijat saisivat tehdä rahapelimarkkinointia verkossa?
Riittääkö olemassa oleva painettu media toisessa EU-maassa vai pitäisikö yrityksen perustaa painettu media juuri Suomeen?
Voisiko esimerkiksi virolainen mediayhtiö käyttää omaa painettua mediaansa markkinoidakseen suomalaisille vai sulkisiko järjestelmä käytännössä ulkomaiset toimijat pois?
Voisiko kuka tahansa perustaa kotonaan pienen painetun uutiskirjeen tai yhden lehden ja väittää täyttävänsä vaatimukset?
Pitääkö mediatoiminnan olla olemassa jo ennen lain voimaantuloa vai riittääkö, että toiminta käynnistetään myöhemmin?
PELKKÄ maininta mediayhtiöistä automaattisesti ei tarkoita EU-oikeuden rikkomista. Tilanne olisi paljon selvempi, jos laki sanoisi suoraan esimerkiksi, että vain suomalaiset mediayhtiöt saisivat harjoittaa tällaista markkinointia.
EU-oikeudellinen ongelma syntyy, jos tätä tulkitaan niin, että vain vakiintuneet sanoma- tai aikakauslehtitalot saavat käytännössä harjoittaa verkkomainontaa rahapeliyhtiöiden puolesta.
Sen sijaan digitaaliset uudet mediat, vertailusivustot, hakukonepohjaiset julkaisijat tai muut verkkomediat suljetaan ulos ilman objektiivista haittaperustetta.
EU-OIKEUDEN mukaan Suomi voisi rajoittaa rahapelimarkkinointia kuluttajansuojan, pelihaittojen ehkäisyn ja rikosten torjunnan vuoksi.
EU-tuomioistuimen linja on kuitenkin, että rajoitusten pitää olla syrjimättömiä, suhteellisia, välttämättömiä ja johdonmukaisia.
Silloin valtio voisi rikkoa ainakin palvelujen vapaata liikkuvuutta, SEUT 56 artikla.
RAHAPELI- ja mainontapalvelut ovat taloudellista toimintaa.
Jos suomalainen sääntely estää muissa EU-maissa toimivia digitaalisia markkinointiyrityksiä tarjoamasta palveluja lisensoiduille rahapeliyhtiöille, kyse on rajoituksesta, joka pitää pystyä perustelemaan täsmällisesti.
Medialiitto arvioi rahapelilain uudistuksen tuovan positiivisen vaikutuksen kotimaiselle media-alalle, mikä vahvistaa sen, että sääntelyllä on kilpailuvaikutuksia mediayritysten välillä.
Suomen Lehdistön sanoo medialla olevan erityisasema rahapelien markkinoinnissa ja että Julkisen sanan neuvoston jäsenyys voisi tuoda viranomaisten silmissä uskottavuutta.
OIKEUSKÄYTÄNTÖ EU-tuomioistuimessa edellyttää, että rahapelirajoitukset todella palvelevat haittojen vähentämistä johdonmukaisesti.
Tästä ennakkotapauksena Gambelli (C-243/01).
Gambelli-tapauksen ydin oli, että valtio ei voi samaan aikaan vedota pelihaittojen vähentämiseen ja kuitenkin käytännössä edistää rahapelaamista aggressiivisesti tai epäjohdonmukaisesti.
Rajoitus voikin näyttää enemmän elinkeinopoliittiselta suojelulta kuin pelihaittojen torjunnalta, jos sääntely sallii laajan brändimainonnan isoissa medioissa, mutta kieltää pienemmiltä digitaalisilta julkaisijoilta vastaavan mainonnan.
SIINÄ tapauksessa, että jos jokin yritys rikkoisi tulevaa lakia ja asia etenisi oikeuteen, voisi tapaus lopulta päätyä EU-tuomioistuimeen.
Vasta siinä vaiheessa nähtäisiin tarkasti, miten Suomen sääntelyä tulkitaan EU-oikeuden näkökulmasta. Tällaiset kysymykset kun kiteytyvät usein vasta oikeusprosessien kautta.
Varmin tulkinta markkinoinnille olisi se, että sallittuja ovat kaikki toimituksellisesti vastuulliset ja objektiiviset kriteerit täyttävät digijulkaisut, riippumatta siitä ovatko ne vanhojen printtimedioiden jatkeita vai verkkotoimijoita.
Lähteet
Suomen Lehdistö – ”JSN avaa ovet journalistisille vaikuttajille: Itsesääntelyn on pysyttävä relevanttina myös tulevaisuudessa, perustelee Eero Hyvönen” – Riikka Virranta, 2.4.2026
Medialiitto – “Rahapelien markkinointi vapautuu 1.7.2027” – 16.12.2025
Edilex – “Hallituksen esitys eduskunnalle uutta rahapelijärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi” – 5.12.2025
Lawyers Week – “ECJ rulings attempt to strike balance in EU gambling sector” – Ana-Maria Nistor, Sorin Predescu – 7.3.2021
European Commission – “Gambling case law”
