EU toimii meitä eurooppalaisia varten. Esimerkiksi Erasmus-ohjelman kautta lähtee ulkomaille vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä ja projekti tukee järjestötyötä Euroopassa muutenkin. Ohjelman vuosibudjetti on noin viisi miljardia euroa.
EU on sekä houkutteleva että haavoittuva. Unionissa elämme poikkeuksellisia aikoja. EU:n itärajan maiden turvallisuustilanne on ajautunut surkeaan tilaan. Alueen johtajat, kuten Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves on kuuluttanut jättimäisten sijoitusten tarpeellisuutta yhteiseen puolustukseen ja tutkimukseen, ja Suomen puolustusvoimien entinen komentaja Gustaf Hägglund on nähnyt tilaisuuden puolustusmenojen yhtenäistämiseen jo pitkään:
”Euroopan Unioni tarvitsee yhteisen puolustuksen. Siihen on mielestäni siirryttävä mahdollisimman pian.”
Koronakriisin aikainen NextGen EU-yhteisvelka on myös maksettava takaisin. Velanmaksu on neuvottelujen perusteella karkeasti 16–17 miljardia euroa vuodessa seitsemän vuoden ajan.
Yrittäjät eivät yleisesti sanottuna halua maksaa veroja. Ja hetkessä kasvava verokuorma voikin romuttaa heikompien yhtiöiden taloutta. Tästä on Isossa Britanniassa nähty seurauksena velkaisten rahapeliyhtiöiden saneerauksia ja työntekijöiden irtisanomisia, esimerkki mistä Euroopan Neuvosto voi peilata seurauksia.
Kuitenkin nettirahapelaamisen järjestäminen on liiketoimintaa, missä on mahdollista merkittävään tuotto-odotukseen. Esimerkiksi Ahvenanmaan omistama PAF saavutti viime vuonna noin 25% voittomarginaaliin.
Taloudellisen kannattavuuden ohella nettirahapelaaminen on sisärajat ylittävää liiketoimintaa mistä yksittäiset maat, kuten Malta, Viro ja Kypros, hyötyvät kansantaloudellisesti. Muita hyötyjiä ovat pääomasijoittajat, kuten Nordic Capital Trustly-maksuyhtiön kautta, tai muutamina mainekkaina esimerkkeinä pelistudio Pragmatic Play:n omistajat tai ruotsalaisen pörssiyhtiö Evolutionin sijoittajat. Usein pelaajien kotimaat, kuten Suomi ja Ruotsi, joutuvat jättämään hyvästit koko panokselle ja EU ummistaa asialle silmänsä, jättämällä rahapelilainsäädännön kansallisvaltioille.
Neuvoston tulee löytää yksimielisyys uusista rahavirroista unionille. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. EU:n talous on turvattava ja sisäiseen sekä ulkoiseen turvallisuuteen löydettävä kasvavia määrärahoja. Jos eurooppalaiset rahapeliyhtiöt haluavat vahvan liittolaisen puolelleen he jäävät maksamaan useamman prosenttiyksikön veroa.
On arvioitu, että kolmen prosentin rahapelivero nettikasinoille tuottaisi EU:n budjettiin 1,9 miljardia euroa vuosittain. Mikä tärkeintä – se ei tule tavallisten veronmaksajien lompakosta. Se tulee toimialalta joka on rakentanut liiketoimintansa EU:n sisämarkkinoiden varaan. Vaihtoehtoisesti nämä markkinat voivat ajautua korkokriisiin samaan aikaan kun sen omistamia alueita uhataan niin idästä kuin lännestä.
Lue myös: EU-rahapelivero käsittelyssä Euroopan Parlamentissa
