Rahapelaamisen haitat eivät rajoitu pelkästään taloudellisiin tappioihin.
Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että rahapeliongelmat voivat liittyä myös mielenterveyden kuormitukseen ja jopa itsensä vahingoittamiseen.
Kolme eri tutkimusta tarkastelee samaa ilmiötä hieman eri näkökulmista.
Yhdessä analysoidaan nettipelaajien mielenterveyttä, toisessa rahallisten tappioiden ja haittojen välistä suhdetta ja kolmannessa pelaamisen neurobiologisia mekanismeja.
Rahapelisanomien artikkelissa käydään läpi tutkimusten keskeiset havainnot ja se, mitä ne kertovat rahapelaamisen riskeistä.
Ei-itsetuhoinen itsensä vahingoittaminen
TUTKIJOIDEN mukaan rahapeliongelmat ja itsensä vahingoittaminen kulkevat monesti rinta rinnan samojen henkilöiden elämässä.
Havainnot haastavat rahapelialan toitottaman ajatuksen siitä, että pelaaminen on harmitonta niin kauan kuin se pysyy kohtuullisena.
Riskit voivat kuitenkin nousta jo pienistä rahallisista tappioista, eikä täysin riskitöntä tasoa edes välttämättä ole.
Helmi-maaliskuussa julkaistu tutkimus analysoi nettipelaajien käyttäytymistä ja mielenterveyttä.
Tutkimuksen kohteena oli erityisesti niin sanottu non-suicidal self-injury (NSSI), eli ei-itsetuhoinen itsensä vahingoittaminen.
Esimerkkejä tällaisesta käyttäytymisestä ovat ihon viiltäminen, itsensä lyöminen tai polttaminen sekä vaarallisten aineiden nieleminen.
Rahapelaamiseen liittyvä NSSI voi syntyä useiden psykologisten kytkimien kautta.
Motiivit liittyvät erityisesti stressiin, syyllisyyteen, häpeään ja tunnesäätelyyn, joita rahapeliongelmat voivat voimistaa.
Otantana oli 1047 brittiaikuista, jotka olivat pelanneet netissä viimeisen vuoden aikana.
64 prosenttia osallistujista oli joskus vahingoittanut itseään ei-itsetuhoisesti. Tämä on huomattavasti korkeampi osuus kuin väestössä yleensä.
Tutkimuksessa ilmeni, että tällainen käyttäytyminen oli nettipelaajien keskuudessa huomattavan yleistä. Mitä vakavampi rahapeliongelma henkilöllä oli, sitä todennäköisemmin hän raportoi myös itseensä kohdistuvaa vahingoittamista.
Rahapeliongelmien ohella riskiä lisäsivät muun muassa psykologinen stressi, univaikeudet ja impulsiivisuus.
Lisäksi nuoremmat aikuiset olivat selvästi alttiimpia NSSI:lle, riippumatta pelaamisen tasosta.
Tutkijoiden mielestä ilmiö viittaa siihen, että rahapelaaminen on yhteydessä laajempaan mielenterveyden haasteiden kokonaisuuteen.
NSSI on vahvimpia itsemurhariskin ennustajista. Koska NSSI oli yleistä jopa matalan riskin pelaajilla, tutkimus korostaa tarvetta varhaiselle tunnistamiselle ja kokonaisvaltaiselle tuelle.
Haitat alkavat rahallisista tappioista
RAHAPELAAMISEN haitat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään rahaan.
Tutkimukset ovat tuoneet esiin useita muita tekijöitä, jotka voivat pahentaa haittoja, kuten ajan menetys.
Pelaaminen voi viedä suuren osan vapaa-ajasta ja heikentää ihmissuhteita, työkykyä tai opiskelua.
Netissä pelaaminen muuttaa ylipäätään rahapelien luonnetta usealla tavalla.
Verkossa pelaaminen on jatkuvasti saatavilla ja nopearytmistä. Pelit on teknisesti optimoitu sitouttamaan pelaaja.
Tällaiset ominaisuudet lisäävät tutkitusti impulsiivista pelaamista ja vaikeuttaa taukojen pitämistä. Kun pelaaminen tapahtuu yksin ja nopeasti, tappiot voivat kasvaa huomaamatta.
Rahapelaamisen vaikutuksia käsitelläänkin yleensä riippuvuuden näkökulmasta. Tutkimukset kuitenkin korostavat, että haitat syntyvät ennen kaikkea rahallisista tappioista.
Tätä tarkasteli esimerkiksi kansainvälinen tutkimus, jossa analysoitiin yli 20 000 ihmisen rahapelikäyttäytymistä Australiassa, Kanadassa, Suomessa ja Norjassa.
Tutkimuksen mukaan rahapelaamisen haittojen ja rahallisten tappioiden välillä on selkeä suhde. Mitä enemmän rahaa hävitään, sitä suurempi on haittojen riski.
Johtopäätös oli, että rahapelaamisen tappioiden ja haittojen välinen suhde on joko lineaarinen tai r-muotoinen.
Toisin sanoen riskit kasvavat tappioiden lisääntyessä ilman selkeää turvallista rajaa.
Tutkijat toteavat suoraan, että ei ole näyttöä tappioiden tasosta, jonka alapuolella haittojen riski ei kasvaisi.
Useat psykologiset ja neurobiologiset mekanismit selittävät, miksi ihminen voi jatkaa rahapelaamista ja jopa lisätä panoksia, vaikka olisi jo hävinnyt suuren summan.
Sitä kutsutaan tappioiden jahtaamiseksi ja se on yleinen piirre ongelmapelaamisessa.
Ajatuksena on, että tappiot voidaan vielä voittaa takaisin. Pelaaja voi kokea, että seuraava kierros voisi palauttaa menetetyt rahat. Yleensä suo vain syvenee tässä kohtaa.
Maltillisen pelaamisen rajat
RAHAPELIALALLA ja viranomaisviestinnässä tunnutaan korostavan maltillisen pelaamisen periaatteita.
Turvallista tasoa pyrittiin aikanaan määrittelemään kanadalaisessa Shawn R. Currien tutkimuksessa, tunnistamalla millaiset ovat matalan riskin pelaamisen rajat.
Pelaamisen riski pysyi suhteellisen alhaisena, jos henkilö pelasi alle neljä kertaa kuukaudessa ja käytti pelaamiseen enintään noin 85 Kanadan dollaria kuussa tai korkeintaan yhden prosentin tuloistaan.
Haittojen riski siis kasvaa, kun pelaamisen tiheys lisääntyy, käytetty rahamäärä lisääntyy ja pelaaminen vie suuremman osan tuloista.
Currien tutkimus ehdotti, että pelaamiselle voidaan määritellä “matalan riskin rajat”, joiden alapuolella haittojen todennäköisyys on selvästi pienempi.
Näitä rajoja ehdotettiin käytettäväksi vastuullisen pelaamisen ohjeina.
Tutkimus havaitsi myös yhteyden pelaamisen intensiivisyyden ja haittojen välillä. Usein ja suurilla summilla pelaavat ihmiset kokivat todennäköisemmin haittoja.
Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan hyväksy ajatusta turvallisen pelaamisen rajasta. Rahapelaamisen tappioita tarkastellut tutkimus kritisoi voimakkaasti aiempia tutkimuksia.
Currien riskikäyrä näytti vuorostaan J-muotoiselta. Tällaisessa mallissa pienet määrät pelaamista näyttäisivät vähentävän haittojen riskiä.
Francis Markhamin ja kollegoiden analyysin mukaan tällaiset tulokset johtuvat todennäköisesti tilastollisista virheistä ja mittausongelmista.
Tutkimuksen kysymys on joka tapauksessa yksinkertainen, mutta rahapelipolitiikan kannalta merkittävä. Onko olemassa “turvallinen” määrä hävitä rahaa?
Kun aineistoa käydään läpi tarkemmin, haittojen ja tappioiden välinen suhde näyttää kehittyvän tasaisesti.
Yksinkertaistettuna Currien mielestä pelaaminen voi olla suhteellisen turvallista, jos se pysyy tietyissä rajoissa ja Markham sanoo, että jokainen lisätty tappio kasvattaa haittojen riskiä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että täysin riskitöntä häviämisen määrää ei välttämättä ole.
Keskustelu muistuttaa alkoholipolitiikan tutkimusta, jossa vuosikymmenten ajan väiteltiin siitä, onko olemassa täysin turvallista kulutustasoa.
Dopamiini saa jatkamaan pelaamista
YKSI tärkeä näkökulma rahapelaamisen haittojen suhteen on psykologinen kuormitus sekä dopamiinijärjestelmän vaikutukset.
Rahapelit perustuvat vaihtelevaan palkitsemiseen. Voittoja tulee satunnaisesti ja arvaamattomasti.
Psykologian tutkimuksessa tiedetään, että tällainen palkitsemisjärjestelmä tuottaa erittäin vahvan oppimisreaktion aivojen dopamiinijärjestelmässä.
Toisin sanoen aivot eivät reagoi pelkästään voittoon, vaan yhtä lailla voiton mahdollisuuteen ja odotukseen.
Voittojen ja “miltei voittojen” tuottama dopamiini voi muuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmää ja lisätä halua jatkaa pelaamista.
Aivojen keskeinen palkitsemisverkosto sijaitsee ventraalisessa striatumissa ja keskiaivoissa, joissa dopamiinia vapauttavat hermosolut reagoivat palkintoihin ja niiden odotukseen.
Kun ihminen voittaa rahapelissä, dopamiinijärjestelmä aktivoituu ja synnyttää mielihyvän tunteen.
Tämä toimii oppimismekanismina. Aivot alkavat yhdistää pelaamisen mahdolliseen palkintoon ja kannustavat toistamaan käyttäytymistä.
Rahapelaamisessa erityinen ilmiö on niin sanottu “near miss”, eli aiemmin mainittu tilanne jossa pelaaja melkein voittaa. Tällaiset tilanteet voivat aktivoida aivojen palkitsemisjärjestelmää lähes samalla tavalla kuin oikeakin voitto.
Aivokuvantamistutkimuksissa near miss -tilanteet aktivoivat muun muassa juurikin ventraalisen striatumin sekä dopamiinijärjestelmään liittyvän keskiaivojen alueen.
Vaikutus voi olla jopa voimakkaampi niillä ihmisillä, joilla on jo rahapeliongelmia.
Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että dopamiinin toiminta vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti miltei voitot lisäävät pelaamisen halua.
Esimerkiksi laboratoriokokeessa pelikoneen kaltaisessa tehtävässä dopamiinin aktivointi lisäsi pelaajien taipumusta jatkaa pelaamista.
Tämä voi selittää, miksi monet rahapelit tuntuvat niin vaikeilta lopettaa.
Koska dopamiini on mukana päihderiippuvuuksissakin, rinnastavat tutkijat rahapeliriippuvuuden osittain samanlaiseksi neurobiologiseksi ilmiöksi.
Rahapelien tuottamat dopamiinipiikit vahvistavat käyttäytymistä samalla tavalla kuin muut riippuvuutta aiheuttavat palkkiot.
Sen sijaan tappiot, velka ja pelaamiseen liittyvä häpeä lisäävät stressiä ja ahdistusta.
Juuri nämä psykologiset seikat selittävät sinällään, miksi rahapelaaminen kytkeytyy joissakin tapauksissa itsensä vahingoittamiseenkin.
Ilmiötä on tutkittava lisää
RAHAPELIHAITTOJA tuodaan yhä enemmän esille myös kansanterveyden näkökulmasta.
Tutkijat korostavat, että haitat eivät koske vain vakavasti riippuvaisia pelaajia. Pienemmät haitat koskevat huomattavasti suurempaa joukkoa ihmisiä.
Siksi osa tutkijoista ehdottaa, että rahapelaamista tulisi käsitellä samankaltaisena riskikäyttäytymisenä kuin alkoholin käyttöä. Tällöin huomio ei kohdistuisi vain riippuvuuteen, vaan koko haittojen kirjoon.
Netissä pelaamisen ja itsensä vahingoittamisen välinen yhteys ei vielä todista suoraa syy-seuraussuhdetta. On mahdollista, että sama psykologinen kuormitus lisää sekä pelaamista että itseensä kohdistuvaa vahingoittamista.
Tavallisin syy itsevahingoittamiseen on voimakkaiden tunteiden lievittäminen. Silloin henkilö voi esimerkiksi kokea ahdistusta, häpeää, vihaa tai sisäistä tyhjyyttä.
Fyysinen kipu voi hetkellisesti vähentää psyykkistä ahdistusta, siirtää huomion emotionaalisesta kivusta fyysiseen kipuun tai tuottaa jopa hetkellisen helpotuksen tunteen.
Rankaisu on yksi yleisimmistä motiiveista. Osa ihmisistä kokee häviämisestä voimakasta syyllisyyttä, häpeää ja itsevihaa.
Itsensä vahingoittamista käytetään keinona rankaista itseään, purkaa itseinhoa ja hyvittää koettuja virheitä.
Tämä voi tuottaa lyhytaikaisen helpotuksen tai jopa rauhoittavan tunteen, mikä taas voi osaltaan vahvistaa käyttäytymistä.
Silti tutkimusten viesti on kristallin kirkas. Rahapelaamisen haitat ovat monimutkaisia ja ulottuvat taloudellisia menetyksiä pidemmälle.
Rahapelaaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti pelkästään haitallista, mutta se vaatii ratkaisua siihen, kuinka usein ja millä tasolla haitat alkavat ylittää hyödyt.
Kun rahapelaamisen saatavuus helpottuu, myös tutkimusten ja sääntelyn merkitys korostuu.
Kyse ei ole pelkästään siitä, kuinka paljon ihmiset häviävät rahaa. Kyse on siitä, mitä kaikkea muuta he voivat menettää.
Lähteet
Gambling Harm – “Online Gambling Raises Self-Injury Risk, Study Finds” – Brian Pempus – 08.03.2026
Science Direct – “Cutting the odds: Understanding non-suicidal self-injury patterns among people gambling online” – Magda Losaberidze, Róbert Urbán, Yanisha Soborun, Melinda Reinhardt, Gyöngyi Kökönyei, Ornella Corazza,Mark D. Griffiths, Rosalind Baker-Frampton, Gemma Mestre-Bach, Susana Jiménez-Murcia, Marc N. Potenza, Zsolt Demetrovics & Andrea Czakó – 05.03.2026
Academia.edu – ”The relationship between player losses and gambling-related harm: evidence from nationally representative cross-sectional surveys in four countries” – Francis Markham, Martin Young & Bruce Doran – 2015
PubMed Central – “Gambling Severity Predicts Midbrain Response to Near-Miss Outcomes” – Henry W Chase, Luke Clark – 20.05.2010
Academia.edu – ”Replication of Low-Risk Gambling Limits Using Canadian Provincial Gambling Prevalence Data” – Shawn R. Currie, David C. Hodgins, JianLi Wang, Nady el-Guebaly, Harold Wynne & Natalie V. Miller – 2008
Artikkelikuva c Lehtikuva
