EUROOPAN parlamentin hyväksymä päätöslauselma on nostanut ensimmäistä kertaa näkyvästi esiin mahdollisuuden EU-tason nettirahapeliveroon.
Kyse ei kuitenkaan ole vielä varsinaisesta verosta, eikä sitovasta lainsäädännöstä, vaan poliittisesta linjauksesta osana unionin tulevaa budjettikehystä vuosille 2028-2034.
Parlamentti hyväksyi huhtikuussa kantansa EU:n seuraavaan monivuotiseen budjettiin äänin 370-201, lisäksi 84 äänestäjää pidättäytyi.
Mukana oli viittaus mahdollisiin uusiin EU:n omiin tulonlähteisiin, joihin nostettiin yhtenä vaihtoehtona rahapelialaan kohdistuva maksu tai vero.
Ajatus pohjautuu Euroopan parlamentin varapuhemiehen Victor Negrescun ajamaan malliin, jossa online-rahapeliyhtiöiltä kerättäisiin noin yhden prosentin maksu bruttorahapelituotoista.
ARVIOIDEN perusteella vero voisi tuottaa EU:lle jopa 2-4 miljardia euroa vuodessa.
Mielenkiintoista on se, että keskustelu koskee nimenomaan online-rahapelaamista.
Perinteinen kivijalka- ja lottopelaaminen eivät ole olleet mukana ehdotuksissa.
Tämä ei ole yllätys, sillä monissa EU-maissa kansalliset lotot ja monopolit ovat poliittisia kysymyksiä.
Koko rahapeliverokeskustelu olisi huomattavasti vaikeampi, jos mukaan yritettäisiin tuoda kansalliset lotto-operaattorit tai fyysiset kasinot.
PARLAMENTIN hyväksymä teksti ei tarkoita sitä, että EU-vero olisi vielä tulossa voimaan. EU-oikeuden asiantuntijat ja alan järjestöt korostavat, että parlamentilla ei ole toimivaltaa ottaa omin voimin käyttöön EU-tason rahapeliveroa.
– Euroopan parlamentilla ei käytännössä ole toimivaltaa asiassa. Verotus kuuluu jäsenmaille ja neuvoston pitäisi hyväksyä asia yksimielisesti, prosessia läheltä seuraava lähde kommentoi.
Asia käy ilmi myös EU:n omista asiakirjoista.
RAHAPELIVERO ei alunperin sisältynyt Euroopan komission varsinaiseen ehdotukseen EU:n uusista tulonlähteistä.
Komission heinäkuussa 2025 esittämä paketti sisältää viisi uutta omaa tulonlähdettä: osuus päästökaupasta (ETS), osuus hiilirajamekanismista (CBAM), maksu keräämättömästä sähkö- ja elektroniikkaromusta, tupakkaveroon perustuva maksu (TEDOR) sekä suurten yritysten kiinteä vuosimaksu (CORE).
EU:N rahoitusjärjestelmä on pitkään ollut eräänlainen valtataistelu unionin ja jäsenmaiden välillä.
Yksinkertaistettuna Euroopan parlamentti ja osa EU-instituutioista haluaisivat unionille enemmän omia, suoria tulonlähteitä, kun taas jäsenmaat pyrkivät pitämään budjettivallan mahdollisimman pitkälle kansallisissa käsissä.
Mitä enemmän EU:lla on omia tulovirtoja, sitä vähemmän se on riippuvainen jäsenmaiden vuosittaisista maksuista ja poliittisista neuvotteluista.
Tästä syystä EU:ssa on viime vuosina etsitty tulonlähteitä, jotka eivät olisi suoraan sidoksissa jäsenmaiden budjettipäätöksiin.
Tunnetuin esimerkki on kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuva maksu, josta on tullut unionille merkittävä rahoituskanava.
SAMALLA logiikalla rahapelivero kiinnostaa osaa EU-päättäjistä.
Digitaalinen ja rajat ylittävä toimiala nähdään mahdollisena tulonlähteenä, jonka kautta unionille voitaisiin rakentaa lisää taloudellista itsenäisyyttä jäsenmaista.
Rahapelivero nousi keskusteluun parlamentin omana lisäyksenä budjettineuvotteluihin.
UNIONIN veropolitiikassa päätösvalta on joka tapauksessa jäsenmailla. Mahdollinen uusi EU-tason vero vaatisi kaikkien 27 jäsenmaan hyväksynnän.
Moni pitääkin erittäin epätodennäköisenä, että esimerkiksi Malta hyväksyisi mallin. Malta on yksi Euroopan tärkeimmistä iGaming-keskuksista ja maan talous hyötyy merkittävästi nykyisestä lisenssijärjestelmästä.
LISÄKSI alan järjestö European Gaming and Betting Association, eli EGBA on kutsunut ehdotusta “käytännössä toimimattomaksi”.
Järjestön mielestä uusi vero voisi heikentää lisensoitujen toimijoiden kilpailukykyä samalla, kun lisensoimattomat operaattorit jäisivät edelleen järjestelmän ulkopuolelle.
KESKUSTELU on silti poliittisesti merkittävä. Parlamentin taustamateriaaleissa perusteluna verolle on käytetty etenkin rahapelimarkkinoiden nopeaa kasvua ja suuria eroja jäsenmaiden välillä.
Asiakirjoissa viitataan siihen, että rahapelaamisessa on eri maiden välillä jopa useiden kymmenien prosenttien eroja.
Tämä on yksi syy siihen, miksi EU:ssa on alettu pohtia nykyistä yhtenäisempää lähestymistapaa.
ALAN toimijat ovat huomauttaneet, että rahapeliyhtiöitä verotetaan jo nyt poikkeuksellisen raskaasti verrattuna moniin muihin toimialoihin.
– Lähes kaikissa EU-maissa rahapelejä verotetaan liikaa. Kuinka suuri osa veroista todella ohjataan sosiaaliohjelmiin, tutkimukseen ja hoitoon? Siitä ei puhuta, lähde kommentoi anonyymisti.
Lähteen mielestä osa nykyisistä rahapeliveroista pitäisi korvamerkitä selkeämmin pelihaittojen ehkäisyyn.
– Viisi prosenttia kaikista rahapeliveroista tulisi ohjata riippuvuushoitoon ja tutkimukseen.
ON kuitenkin syytä muistaa, rahapeliyhtiöt ovat huomattavan kannattavia verrattuna keskimääräisiin eurooppalaisyrityksiin.
Tästä syystä ajatus lisämaksuista ei välttämättä herätä suurta sympatiaa poliittisella tasolla varsinkaan tilanteessa, jossa EU etsii uusia tulonlähteitä kasvaviin menoihin.
TÄLLÄ hetkellä EU-nettirahapelivero ei siis ole toistaiseksi menossa jäsenmaiden lopulliseen hyväksyntään, vaan kyse on vasta parlamentin poliittisesta avauksesta.
Seuraava vaihe olisi, että Euroopan komissio päättäisi valmistella varsinaisen ehdotuksen.
Vasta sen jälkeen asia voisi edetä EU-neuvoston käsittelyyn ja mahdolliseen jäsenmaiden yksimieliseen äänestykseen.
Aihe palaa pöydälle jo ensi viikolla, kun komissio vastaa parlamentin suulliseen kysymykseen EU-tason rahapeliverosta täysistunnossa Strasbourgissa keskiviikkona 20. toukokuuta.
Komission lausunto antaa ensimmäisen vihjeen siitä, miten vakavasti se aikoo asiaan suhtautua.
Lähteet
European Parliament – “Own Resources for the future: critical review & opportunities” – 28.01.2026
– Liite: “Mapping of existing, proposed and potential own resources as well as other revenue sources”
European Commission – “Proposal for a COUNCIL DECISION on the system of own resources of the European Union and repealing Decision (EU, Euratom) 2020/2053” – 16.07.2025
Artikkelikuva c Shutterstock
