Liiga 2024–25 pudotuspelit – Vedonlyönti & voittajavinkit 🏒

Runkosarjan voittaja Lukko oli kauden mittapuulla Liigan tasaisin ja vahvin joukkue. Lukko keräsi 112 pistettä (eniten sarjassa) ja teki myös eniten maaleja koko liigassa (202 osumaa). Hyökkäyksestä löytyy leveyttä ja tulivoimaa; Lukon peleissä tehopisteitä nakuttivat useat nimet tasaisesti, eikä joukkue ollut yhden ketjun varassa. Lisäksi Lukko oli hyvin kurinalainen puolustussuuntaan – sen maaliero +55 oli Liigan paras, ja joukkue pystyi pitämään johtoasemia tehokkaasti.

Maalilla Lassi Lehtinen (tai mahdollisesti Oskari Setänen, riippuen valmennuksen valinnasta) antaa Lukolle aina mahdollisuuden voittoon, sillä Lukon maalivahtipeli oli koko kauden ajan luotettavaa.

Lukko pääsee puolivälieriin hyvin levänneenä 10 päivän tauon jälkeen, mikä voi olla kaksipiippuinen juttu – toisaalta joukkue saa huilata avainpelaajat kuntoon, toisaalta vastustajalla on pelituntuma jo 1. kierrokselta.

Lukko kohtaa puolivälierissä ennakkoon heikoimman jatkoon selvinneen joukkueen, mikä paperilla suosii sitä vahvasti. Lukon kotietu Kivikylän Areenalla on perinteisesti ollut merkittävä; runkosarjassa Lukko hävisi kotonaan vain harvoin.

Vedonlyöjän näkökulmasta Lukko on pudotuspeleissä usein matalalla kertoimella suosikki kotiotteluissaan – esim. ensimmäisessä puolivälierässä sen voittokerroin tulee olemaan todennäköisesti noin 1,5–1,7 riippuen vastustajasta. Jos uskoo Lukon mestaruuteen, voi vielä ennen puolivälieriä harkita Lukkoa pitkävetona (~5,0 kertoimella), sillä ennakkosuosikin statuksesta huolimatta Lukon mestaruuskerroin on varsin pelattava (noin 20 % todennäköisyyttä implikoiva).

Lukon heikkouksia on vaikea löytää – ehkä kysymys kuuluu, kuinka joukkue reagoi, jos se joutuu ensimmäistä kertaa selkä seinää vasten esimerkiksi tappioasemaan ottelusarjassa. Lukko ei ollut runkosarjassa pitkässä tappioputkessa kertaakaan, joten paineenalaisuus testataan vasta pudotuspeleissä kunnolla.

Ilves (Tampere)
Ilves jäi runkosarjassa vain pisteen päähän Lukosta (111 pistettä) ja oli sarjakakkonen. Ilveksen kausi oli vahva, vaikka aivan runkosarjan voittoon se ei yltänyt.

Joukkueen puolustuspelaaminen on huippuluokkaa: Ilves päästi runkosarjassa vähiten maaleja kaikista, vain 145 maalia, mikä kertoo erinomaisesta puolustus- ja maalivahtipelistä.

Tshekkivahti Marek Langhamer (jos hän on edelleen Ilveksen riveissä) tai vaihtoehtoisesti kokenut Ville Kolppanen ovat tolppien välissä luotettavia nimiä. Ilveksen hyökkäys ei ollut aivan yhtä räiskyvä kuin Lukon (Ilves teki 176 maalia), mutta se riitti useimmiten voittoihin yhdistettynä tiiviiseen puolustukseen. Ilveksellä on useita ratkaisijoita: Eemeli Suomi, Petri Kontiola (joskin Kontiola saattoi kärsiä loukkaantumisista kauden aikana) sekä nuoremmat tähdet, joiden läpimurtoa on odotettu.

Mielenkiintoista on se, että Ilves voitti runkosarjan aikana eniten vierasotteluita – Tampereen Nokia Areenan lisäksi joukkue oli erittäin vahva myös reissupeleissä, mikä lupaa hyvää pudotuspelisarjoihin, joissa vierasvoiton nappaaminen voi kääntää kotiedun.

Ilves lähtee pudotuspeleihin nälkäisenä, sillä seura on viimeksi juhlinut mestaruutta vuonna 1985, ja nyt organisaatiolla on kasassa ehkä vahvin joukkue vuosikymmeniin. Vedonlyöjille Ilves on ollut houkutteleva kohde: esimerkiksi mestaruusvedossa se oli suosikki (~4,5 kertoimella).

Puolivälierissä Ilves saa vastaansa todennäköisesti Ässät (tai muun heikommin sijoittuneen 1. kierroksen voittajan), ja on siinäkin selvä ennakkosuosikki.

Yksi Ilveksen vahvuuksista on ylivoimapeli – vaikka se ei voittanut Hopealuistin-palkintoa (paras erikoistilannejoukkue), Ilveksen ylivoima oli runkosarjassa tehokas ja alivoima piti vastustajat kurissa. Heikkoutena saattaa olla ajoittainen tehottomuus: jos vastustaja sumputtaa keskustan, Ilves joutuu välillä haastamaan yksilötaidolla.

Vedonlyönnissä Ilves nähdään usein yhdessä Lukon kanssa “turvasatamana” – monet betsit kohdistuvat näihin, ja esimerkiksi Ilveksen sarjan voitto 4-0 tai 4-1 puolivälierissä voi olla hyvänä pelikohteena (riippuen vastustajasta kertoimet ovat noin 2,0–3,0 haarukassa sarjan täsmätulokselle).

KalPa oli runkosarjan kolmonen (107 pistettä) ja sitä pidettiin monen papereissa kevään mustana hevosena.

KalPan maaliero oli peräti +47, joten joukkue pelasi erittäin vahvan kauden molempiin suuntiin.

Erityisesti KalPan hyökkäys nousi esiin: se teki 196 maalia, mikä oli kolmanneksi eniten koko Liigassa.

KalPan pelitapa on hyökkäävä ja viihdyttävä, mutta se ei unohda puolustaa johtoasemassa. Joukkueen kirkkaimpia tähtiä on amerikkalaisvahvistus Patrick Curry, joka kantoi kultakypärää suurimman osan kaudesta – hän voitti koko Liigan Kultainen kypärä -palkinnon eli oli usein joukkueensa paras pelaaja otteluissa.

Lisäksi konkarihyökkääjä Jaakko Rissanen ja nuoret talentit, kuten Topi Piipponen, ovat tärkeitä palasia.

KalPan ylivoima näytti toimivan kauden mittaan hyvin, ja joukkue voitti runkosarjassa enemmän pelejä vieraissa kuin kotona – tämä voi kertoa henkisestä kasvusta?

KalPan haasteena on kestävyys: materiaali ei ole yhtä syvä kuin Ilveksellä tai Lukolla, joten avainpelaajien on pysyttävä terveinä ja vireessä.

Maalivahtiosasto KalPalla on kokenut – esimerkiksi Eero Kilpeläinen on ollut luotettava tolppi, ja hänellä on playoff-kokemusta aiemmilta vuosilta. KalPa kohtaa puolivälierissä kuudenneksi sijoittuneen KooKoon tai sitä heikomman jatkoonmenijän, joten vastus voi olla esimerkiksi KooKoo, TPS tai Sport. KalPa on ennakkoon suosikki riippumatta siitä, kuka vastaan tulee, mutta odotettavissa voi olla tiukka sarja.

Vedonlyöjän kannattaa muistaa, että KalPan mestaruuskerroin oli ennen playoffeja noin 6,0–8,5 – eli arvioiden mukaan hieman HIFK:ta ja Tapparaa perässä, mutta selvästi edellä ns. altavastaajia. KalPa on 2010-luvulla ollut finaaleissa (vuonna 2017 hopeaa), mutta mestaruus on kiertänyt – voisiko nyt olla “KalPan kevät”?

Mikäli uskoo siihen, voi mestaruusvedossa vielä olla arvoa. Ottelukohtaisissa vedoissa KalPan peleissä maaliodottama on usein korkeahko, koska joukkue sekä tekee että päästää maaleja yli Liiga-keskiarvon – runkosarjassa KalPan otteluissa tehtiin keskimäärin paljon osumia. Playoffeissa trendi voi kuitenkin hieman taittua puolustavammaksi.

HIFK sijoittui runkosarjassa neljänneksi (107 pistettä, sama pistemäärä kuin KalPalla). Helsingin IFK on yksi Liigan suurista seuroista, jolta odotetaan aina menestystä, mutta mestaruus on viimeksi tullut vuonna 2011.

Tähän kevääseen HIFK lähti jälleen kovin odotuksin – joukkueen materiaali on tähtiloisteinen, muun muassa runkosarjan maalipörssin voittanut Iiro Pakarinen johtaa hyökkäystä. HIFK:n kausi oli kuitenkin vaihteleva: se aloitti vahvasti syksyllä, mutta kevätkaudella tuli myös vaikeita jaksoja.

Päävalmentaja Ville Peltonen sai kuitenkin pidettyä kurssin, ja HIFK varmisti suoran puolivälieräpaikan suhteellisen turvallisesti.

Joukkueen vahvuuksiin kuuluu kokemus ja fyysisyys. Tilastojen perusteella HIFK pelaa usein paremmin pudotuspeleissä kuin runkosarjassa, koska se pystyy nostamaan intensiteettiä.

HIFK:n puolustus on iso ja vahva, vaikka se voi olla hieman kankea nopeita vastaiskuja vastaan. Maalilla Niilo Halonen ja Michael Garteig jakoivat torjuntavastuuta; on mielenkiintoista nähdä, kumpaan luotetaan keväällä vai jatketaanko rotaatiota.

Lisäksi tilastojen mukaan HIFK:n ylivoima% parani loppukaudesta, mutta se jäi edelleen hieman keskikastin alapuolelle, parannusta tarvitaan, sillä erikoistilannepelaaminen voi ratkaista tiukat sarjat.

HIFK:n hyökkäysarsenaali tuntuu laajalta: Pakarisen lisäksi esimerkiksi Sebastian Dyk ja Olli Palola ovat tunnettuja maalintekijöitä, ja Eetu Koivistoinen (jos kunnossa) tuo laatua sentteriosastolle.

Keskinäisissä kohtaamisissa runkosarjassa HIFK pärjäsi kohtalaisesti potentiaalisia playoff-vastustajiaan vastaan, se voitti Lukon kahdesti neljästä ja pelasi Ilveksen kanssa tasaisesti.

Vedonlyöjän näkökulmasta HIFK on hieman arvoituksellinen: se voi äityä mestaruusvireeseen tai jäädä jälleen puolivälieriin.

Ennakkokertoimien perusteella HIFK:ta pidetään kolmanneksi–neljänneksi todennäköisimpänä mestarina. Puolivälierissä HIFK saa vastaansa todennäköisesti SaiPan ja TPS:n otteluparin voittajan – ennakko-odotuksissa SaiPan odotettiin tulevan, mutta TPS on nyt vahvoilla.

SaiPa sijoittui runkosarjassa viidenneksi, mikä oli iso parannus edelliskausista (SaiPa oli vuosi sitten viimeinen).

Joukkueen menestys perustui pitkälti loistaviin erikoistilanteisiin: SaiPa voitti Hopealuistin-palkinnon eli oli Liigan paras erikoistilannejoukkue (yhteisteho ylivoimalla ja alivoimalla). SaiPan ylivoima teki runkosarjassa maaleja 25 % tehokkuudella ja alivoima oli sarjan kärkeä, joten vastustajien piti varoa jäähyjen ottamista.

Pudotuspeleissä SaiPa kohtasi kuitenkin ongelmia heti ensimmäisellä kierroksella – TPS onnistui neutraloimaan SaiPan vahvuuksia ja vei sarjan avauspelit. SaiPan materiaali ei ollut nimivahva, mutta se oli sitkeä ja liikkuva joukkue.

Hyökkääjistä David McIntyre (kanadalaissentteri) ja Mikko Petman olivat tärkeitä palasia, ja puolustuksessa takalinjoja johti kokenut Kalle Maalahti.

SaiPan maalilla Niclas Westerholm pelasi vahvasti runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä häneen kohdistui kovat paineet.

Vedonlyöjän on hyvä tiedostaa, että SaiPa oli ehkä runkosarjamenestyjistä haavoittuvaisin – maalisuhde oli vain +8, eli joukkue voitti paljon pelejä pienellä erolla ja hävisi joitain otteluita selkeämmin.

Tämä tarkoittaa, että SaiPan tilastot saattavat antaa hieman ruusuisemman kuvan kuin todellisuus: toisaalta joukkue osaa voittaa tiukkoja pelejä (tärkeä taito playoffeissa), mutta toisaalta se ei dominoinut samalla tavalla kuin Lukko tai Ilves.

Mikäli SaiPa olisi edennyt puolivälieriin, se olisi haastanut HIFK:n. Asetelma olisi ollut mielenkiintoinen, sillä SaiPa voitti kauden aikana HIFK:n pariin otteessa. Nyt SaiPa kuitenkin on lähellä putoamista.

Yleisesti ottaen SaiPa on ollut vedonlyöjille tuottoisa kohde, koska se ylitti odotukset, mutta pudotuspeleissä markkina alkoi arvostaa sitä enemmän. Mikäli joukkue kykenee nousemaan vaikeasta 0–2-asemasta vielä jatkoon, se osoittaa henkistä vahvuutta, ja silloin vedonlyöjän kannattaa huomioida, että joukkueella on “momentum” puolellaan.

KooKoo oli runkosarjan kuudes. Kouvolassa nähtiin paljon maaleja kauden aikana: KooKoo teki peräti 206 maalia, eniten koko Liigassa. Joukkue pelasi hyökkäysvoittoista kiekkoa, ja sen ylivoima oli tehokasta.

KooKoon kärkihyökkääjät, kuten ruotsalaishyökkääjä Linus Andersson ja tshekkilaituri Radek Koblizek, olivat näkyviä hahmoja hyökkäyksessä. Lisäksi puolustajista Vilmos Gallo nakutti ison pinon pisteitä.

KooKoon heikkoutena oli kuitenkin puolustus: vaikka maaleja syntyi paljon, myös omissa peliin sisäisissä otteluissa maalien määrä oli korkea. Pudotuspeleissä KooKoon piti löytää tasapainoisempi pelitapa.

Joukkue koki epäonnea loppukaudesta, kun kaksi tärkeää puolustajaa, Kalle Loponen ja Christian Kåsastul, loukkaantui juuri ennen pudotuspelejä – Loponen on sivussa noin kahdeksan viikkoa ja Kåsastulin kausi päättyi kokonaan. Nämä poissaolot heikensivät KooKoon puolustusta selvästi, ja seura joutui paikkailemaan rivejään pelaajamarkkinoilta.

Ensimmäisellä playoff-kierroksella KooKoo kohtasi Vaasan Sportin, ja sarja oli odotetun tasainen: kahden pelin jälkeen voitot olivat 1–1. KooKoo oli ennakkosuosikki etenemään jatkoon, mutta sen täytyy olla varuillaan Sportin yllätysmahdollisuuden kanssa.

Vedonlyönnissä KooKoon peleissä on usein nähty yli 5,5 maalin vedonlyöntiä runkosarjan osalta, mutta playoffeissa trendi voi muuttua, etenkin jos joukkueen kärkihyökkääjät joutuvat tarkemman vartioinnin kohteiksi.

KooKoon mestaruuskerroin ennen playoffeja oli noin 16,00 – vaikka tämä ei houkutteleisi mestaruusveikkauksia, yksittäisessä sarjassa KooKoo voi hyvänä päivänä haastaa isoja. Jos KooKoo etenee puolivälieriin, vastustajana voi olla esimerkiksi KalPa, jolloin KooKoo pääsee altavastaajana iskemään.

Kannattajat muistavat esimerkiksi kevään 2019, jolloin KooKoo yllätti ja meni pitkälle – nyt seura uskoo jälleen underdog-tarinaan.

Porin Ässät sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi. Ässät on perinteikäs seura, joka tunnetaan yllätysvalmiudestaan: vuonna 2013 Ässät voitti mestaruuden altavastaajana ja aina pudotuspeleissä on ollut haastavaa tulla vierasjoukkueena Poriin.

Tämän kevään Ässät pelasi vahvan runkosarjan lopun ja nappasi kotiedun ensimmäiselle kierrokselle. Joukkueen peli on tyypillisesti fyysistä ja kurinalaista.

Maalivahti Niklas Rubin, Ruotsista hankittu tukipilari, torjui heti pudotuspelien avausottelussa Ässille voittoja ja oli tärkeässä roolissa, kun Ässät siirtyi sarjassa 2–0 johtoon.

Ässien hyökkäyksessä ei ollut yhtä selkeää supertähteä, mutta esimerkiksi Sakari Salminen ja Jesse Joensuu toivat kokemusta, ja nuori porilainen Waltteri Merelä saattaa nousta esiin suuremmassa roolissa.

Runkosarjan tilastoista huomautettavaa on, että Ässät teki vain 160 maalia, mikä oli vähiten kaikista playoff-joukkueista Lukon jälkeen (lukuun ottamatta HPK:ta). Toisin sanoen, Ässät pelaa mielellään tiukkoja, vähämaalisia pelejä ja luottaa puolustuksen toimivuuteen.

Ensimmäisellä kierroksella Ässät oli selvästi niskan päällä HPK:ta vastaan ja näyttäisi etenevän puolivälieriin Ilvestä vastaan.

Vedonlyönnissä Ässät voi olla hyvä valinta esimerkiksi handicapeissa tai tasapeliä hakemalla, sillä kotikentän etu Porissa voi vaikuttaa tulokseen.

Porin Ässät sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi. Ässät on perinteikäs seura, joka tunnetaan yllätysvalmiudestaan: vuonna 2013 Ässät voitti mestaruuden altavastaajana ja aina pudotuspeleissä on ollut haastavaa tulla vierasjoukkueena Poriin. Tämän kevään Ässät pelasi vahvan runkosarjan lopun ja nappasi kotiedun ensimmäiselle kierrokselle. Joukkueen peli on tyypillisesti fyysistä ja kurinalaista. Maalivahti Niklas Rubin, Ruotsista hankittu tukipilari, torjui heti pudotuspelien avausottelussa Ässille voittoja ja oli tärkeässä roolissa, kun Ässät siirtyi sarjassa 2–0 johtoon. Ässien hyökkäyksessä ei ollut yhtä selkeää supertähteä, mutta esimerkiksi Sakari Salminen ja Jesse Joensuu toivat kokemusta, ja nuori porilainen Waltteri Merelä saattaa nousta esiin suuremmassa roolissa. Runkosarjan tilastoista huomautettavaa on, että Ässät teki vain 160 maalia, mikä oli vähiten kaikista playoff-joukkueista Lukon jälkeen (lukuun ottamatta HPK:ta). Toisin sanoen, Ässät pelaa mielellään tiukkoja, vähämaalisia pelejä ja luottaa puolustuksen toimivuuteen. Ensimmäisellä kierroksella Ässät oli selvästi niskan päällä HPK:ta vastaan ja näyttäisi etenevän puolivälieriin Ilvestä vastaan. Vedonlyönnissä Ässät voi olla hyvä valinta esimerkiksi handicapeissa tai tasapeliä hakemalla, sillä kotikentän etu Porissa voi vaikuttaa tulokseen.

Uusin tulokas Liigassa, Kiekko-Espoo, nousi kabinettipäätöksellä kaudelle 2024–25 ja sijoittui debyyttikaudellaan kahdeksanneksi. Espoolla on nuori ja nälkäinen joukkue, jota on höystetty muutamilla kokeneilla nimillä.

Joukkue pelasi ennakkoluulottomasti ja ansaitsi playoff-paikan hienosti.

Ensimmäisellä kierroksella Espoo sai unelma-alkunsa voittamalla seurahistoriansa ensimmäisen Liiga-pudotuspeliottelun, ja vieläpä Tapparan vieraissa 0–1. Tässä ottelussa maalivahti Kaapo Kähkönen pelasi ilmiömäisen pelin, torjuen erittäin hyvin.

Espoon haasteena on materiaalin kapeus: avainpelaajien on onnistuttava joka ilta, jotta joukkue voisi kaataa kokeneempia seuroja. Hyökkäyksen kärkinimet, kuten Väinö Liikonen ja Joni Ikonen, ovat ratkaisevassa roolissa.

Espoon ylivoima oli runkosarjassa yllättävän hyvä kotipeleissä, mutta vierasotteluissa ongelmia ilmeni.

Vedonlyöjän kannattaa tarkkailla Espoon koti- ja vierassuorituksia, sillä Metro Areenalla kotietu voi korostua, mutta vieraissa tilanne on haastavampi.

Sarja Tapparaa vastaan antaa mahdollisuuden nähdä, venyykö joukkue – mikäli se putoaa, oppia kertyy, ja mikäli jatkaa, tilanne voi olla vedonlyöjälle mielenkiintoinen.

TPS nappasi viimeisen playoff-paikan sijoittumalla runkosarjassa 12:neksi (79 pistettä). Turun Palloseura on perinteikäs seura, jolla on useita mestaruuksia historiassa, mutta viime vuosina menestys on ollut epätasaista.

Tämän kauden TPS oli nuori ja taisteleva, mutta epätasainen. Joukkue kuitenkin piristyi loppusuoralla, puristi pudotuspeleihin ja näytti kyntensä SaiPaa vastaan: TPS johti yllättäen 1. kierroksen sarjaa SaiPaa vastaan 2–0, voittaen sekä vieras- että kotiottelun.

TPS:n vahvuuksiin kuuluu liikkuvuus ja rohkeus – esimerkiksi Topias Haapanen ja Leevi Teissala (joka palasi heti tehoille toisessa pelissä pelikieltotilanteen jälkeen) pelasivat ennakkoluulottomasti. Lisäksi TPS:lle liittyi kesken kauden kokenut tukipilari, joka avasi maalihanansa heti pudotuspeleissä.

Valitettavasti TPS:ltä puuttui tähtipuolustaja Max Lindroth, joka loukkaantui runkosarjan lopussa; hänen poissaolonsa jätti aukon, jota nuoret pelaajat pyrkivät paikallistamaan. TPS:n maalivahtiosasto oli hyvä, ja esimerkiksi Veini Vehviläinen torjui erittäin hyvin toisessa ottelussa. TPS:n vire oli selvästi nousujohteinen – runkosarjan lopulla se voitti kovia joukkueita ja itseluottamus kasvoi.

Jos TPS etenee puolivälieriin HIFK:ta vastaan, tilanne on mielenkiintoinen, sillä kyseessä on altavastaaja, mutta perinteikäs seura, jossa paineet ovat suuret. Historiallisesti TPS ja HIFK ovat kohdanneet usein pudotuspeleissä, ja tällaiset seikat voivat vaikuttaa kertoimiin.

Vedonlyönnillisesti TPS on tällä hetkellä yksi mielenkiintoisimmista joukkueista – momentum on selvästi voimassa, ja vaikka runkosarjassa he alisuorittivat, playoffien aikana ilmapiiri muuttuu. Esimerkiksi TPS:n suora voitto SaiPasta ensimmäisessä kotiottelussa tuli yllätyksenä, mutta joukkue paukutti peräti 6 maalia taululle.

Turussa on potentiaalia – kannattaa seurata, jatkuuko TPS:n tuhkimotarina vai oliko tämä vain lyhyt väläys.

HPK sijoittui runkosarjassa kymmenenneksi (83 pistettä) ja kohtasi Ässät pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. HPK:n kausi oli ailahteleva: uuden päävalmentajan Mikko Mannerin alaisuudessa joukkue haki pitkään identiteettiään, mutta sai lopulta pelinsä toimimaan riittävästi selviytyäkseen pudotuspeleihin.

Tilastojen mukaan HPK teki vain 154 maalia (playoff-joukkueista vähiten) ja sen maaliero oli -24, mikä on harvinaista pudotuspelijoukkueelle. Itse asiassa HPK pääsi jatkoon erittäin pienellä marginaalilla Kärppien ohi.

Pudotuspeleissä HPK:n toivottiin pystyvän kiusaamaan Ässiä, mutta kahdessa ensimmäisessä pelissä HPK jäi niukasti toiseksi (tappiot 2–3 ja 1–2 jatkoajalla). Kerhon ongelma oli maalinteossa, sillä heti ensimmäisissä otteluissa terävyys ei riittänyt ratkaisemaan tilanteita.

Positiivisena esimerkkinä nuoren maalivahdin Kim Saarisen läpimurto – hän torjui hyvin Ässiä vastaan (mm. 22 torjuntaa toisessa pelissä), mutta jäi ilman voittopalkintoa. HPK:lla on myös kokeneita runkopelaajia, kuten Tommi Tikka ja Petteri Nikkilä, mutta heidän panoksensa ei riittänyt kääntämään otteluita.

Vedonlyöjän on vaikea arvioida HPK:n potentiaalia: joukkueessa oli hyviä puolia, mutta se ei löytänyt pelillistä nousua, kuten esimerkiksi TPS. Mestaruuskerroin 100,0 kertoo, että markkinat eivät usko joukkueen saavuttavan mestaruutta – nyt HPK onkin putoamisvaarassa jo ensimmäisellä kierroksella. Mikäli HPK olisi kääntänyt sarjan Ässiä vastaan, sen mahdollisuudet Ilvestä vastaan olisivat olleet hyvin ohuet.