Pelihaittojen aiheuttamat taloudelliset menetykset, mielenterveysongelmat ja ihmissuhteiden heikkeneminen koskettavat laajoja kansanryhmiä ja tuottavat yhteiskunnalle kustannuksia.
Monet Euroopan maat, kuten Ruotsi ja Tanska ovat jo ottaneet käyttöön lisenssipohjaisen rahapelijärjestelmän tavoitteenaan tehostaa sääntelyä ja kanavointia.
Suomessa kansallisen monopolin, eli Veikkauksen toiminnan tarkoituksena on ollut kanavoida pelaaminen valvotulle taholle ja siten minimoida pelihaittoja.
Nyt kotimaisen rahapelaamisen siirtyessä lisenssimalliin, herää kysymys kasvaako ongelmapelaaminen lisenssijärjestelmän myötä vai voiko uuden sääntelyn kautta pelihaittoja ehkäistä tehokkaammin?
Pelkästään lisenssijärjestelmään siirtyminen ei automaattisesti kasvata tai vähennä ongelmapelaamista.
Kansainväliset esimerkit osoittavat, että lisenssijärjestelmän etuna on parempi kyky valvoa toimijoita ja puuttua haittoihin ennakoivasti. Siitä huolimatta lisääntynyt mainonta voi kasvattaa pelaamisen yleistymistä ja altistaa haavoittuvia ryhmiä suuremmalle riskille.
Tutkimukset osoittavat, että mitä intensiivisempää ja kohdennetumpaa mainonta on, sitä suurempi riski se on pelihaittojen yleisölle. Siksi sääntelyn tulee olla suunniteltu siten, että se rajoittaa haitallista markkinointia.
Lisenssijärjestelmän tavoitteet
Peluurin yksikön päällikkö Inka Silvennoinen on tuonut esiin, että lisenssijärjestelmään siirtyvä tarjonta sisältää juuri ne haitallisimmat pelityypit. Hänen mielestään ilman tiukkaa sääntelyä ongelmapelaaminen voi kasvaa.
Fakta on, että pelaamista tapahtuu joka tapauksessa. Tärkeämpää on, tapahtuuko se valvotussa vai valvomattomassa ympäristössä.
Digitaalinen rahapelaaminen on tehnyt kansallisista monopoleista osittain näennäisiä. Ulkomaiset sivustot ovat olleet helposti saavutettavia, eikä monopoli ole pystynyt estämään pelaamista tai puuttumaan haittoihin.
Lisenssijärjestelmän ensisijainen tavoite on siirtää olemassa oleva pelaaminen viranomaisohjauksen piiriin, ei lisätä sitä.
Monopolijärjestelmä toimii hyvin fyysisessä ympäristössä esimerkiksi pelikoneiden suhteen, mutta huonosti digitaalisessa maailmassa.
Lisenssijärjestelmän pitkän aikavälin tavoite on laillistaa se, mikä jo tapahtuu ja tehdä sääntelystä uskottavaa. Samalla estetään jatkuva kissa ja hiiri -leikki viranomaisten ja operaattorien välillä.
Kun säännöt ovat realistisia, niitä myös noudatetaan paremmin.
Lisenssijärjestelmässä ulkomaiset ja kotimaiset toimijat voivat siis hakea lupaa tarjota rahapelejä laillisesti, kunhan he täyttävät lainsäädännössä määritellyt edellytykset.
Tällä pyritään nostamaan kanavointiastetta.
Korkea kanavointiaste antaa viranomaisille mahdollisuuden valvoa toimijoita, vaatia vastuullisia pelikäytäntöjä, rajoittaa mainontaa sekä estää rikollista toimintaa.
Ruotsissa ja Tanskassa kanavointiaste on juurikin lisenssijärjestelmän avulla saatu nostettua noin 80-90 prosentin tasolle. Väistämättä markkinoille jää aina laittomia toimijoita, vaikka iso osa pelaajista siirtyy valvottuun ympäristöön.
Suomessa sisäministeriön raportissa ehdotetaan rajoituksia ja valvontakeinoja. Niihin kuuluvat esimerkiksi maksukiellot sekä estot lisenssijärjestelmän ulkopuolisille sivustoille, jotta kanavointia saadaan tehostettua.
Kanavoinnin vaikutus ongelmapelaamiseen
Toisin sanoen, pitkällä aikavälillä järjestelmän onnistuminen mitataan kanavointiasteella. Mitä suurempi osuus pelaamisesta tapahtuu lisensoiduilla sivustoilla, sitä paremmat mahdollisuudet on suojella pelaajia.
Monopolissa valvontakeinot koskevat vain yhtä toimijaa, kun lisenssijärjestelmässä ne koskevat koko markkinaa.
Kanavoinnilla tarkoitetaan sitä, että pelaaminen ohjataan mahdollisimman pitkälle luvallisiin, viranomaisten valvomiin rahapelisivustoihin.
Kyse ei ole vain pelaamisen määrästä, vaan missä ja millaisissa olosuhteissa pelaaminen tapahtuu. Ilman kanavointia lisenssijärjestelmä on lähinnä hallinnollinen koriste.
Jos luvalliset sivustot ovat teknisesti heikkoja, kalliita tai rajoitukset tekevät pelaamisesta kömpelöä, pelaaja äänestää jaloillaan ja siirtyy lisenssijärjestelmän ulkopuolelle.
Kanavointi ei synny yhdestä keinosta, vaan useiden ohjaavien ja rajoittavien toimien yhdistelmästä. Se ei ole ainoastaan pelkkää houkuttelua, vaan myös poissulkemista.
Kokemukset muista maista osoittavat, että maksublokit ovat tehokkain yksittäinen keino. Jos rahaa ei saa helposti sisään tai ulos, suuri osa pelaajista ei jaksa kiertää estoja.
Kuitenkin, mitä tiukemmat vastuullisuuskeinot luvallisilla sivustoilla on, sitä houkuttelevammilta luvattomat voivat tuntua riskipelaajille.
Siksi vastuullisuustoimet on rakennettava niin, että ne ovat tehokkaita, mutta eivät mielivaltaisia ja rajoitusten pitää olla ennakoitavia ja johdonmukaisia. Pelaajalle kerrotaan, miksi rajoitus on asetettu.
Muualla maailmalla on nähty, että äkilliset tai huonosti tiedotetut rajoitukset voivat hetkellisesti laskea kanavointiastetta.
Lisenssijärjestelmän etu teoriatasolla onkin, että kun pelaaminen siirtyy valvotulle kentälle, se mahdollistaa vastuullisuustoimet paremmin.
Käytännössä ongelmana kumminkin on, että kanavointiaste itsessään ei vielä vähennä haittoja, etenkään, jos lisenssitoimijat voivat tarjota aggressiivista markkinointia, bonuksia ja muita kulutusta lisääviä elementtejä.
Lisenssijärjestelmä ei ole taikoja tekevä pikatemppu. Ilman tiukkoja vastuullisuusvaatimuksia ja kuluttajansuojan rajoja ongelmapelaaminen voi jopa kasvaa, koska tarjonta laajenee ja pelioperaattorit houkuttelevat entistä useampia.
Lisäksi mittaamisen haasteet, eli epävarmuus siitä, miten paljon pelaamista tapahtuu ulkopuolisilla, luvattomilla sivustoilla vaikeuttavat poliittista päätöksentekoa.
Tarvitaanko säännösteltyä näkyvyyttä?
Lisenssijärjestelmässä valtio tekee tietoisen valinnan. Koska pelaamista ei voida estää, sitä ohjataan.
Jotta pelaaja löytää luvallisen toimijan, erottaa luvallisen luvattomasta ja pysyy sääntelyn piirissä, täytyy luvallisten toimijoiden olla näkyviä ainakin jollain tasolla.
Eräs suurimmista huolenaiheista lisenssijärjestelmän yhteydessä on pelimainonnan määrä ja laatu. Muun muassa ahvenanmaalaisen Pafin johto on varoitellut Suomea tekemästä markkinoinnin suhteen virheitä.
Virve Marionneau kuuluu Helsingin yliopiston riippuvuuksiin erikoistuneeseen CEACG-tutkimusryhmään.
Myös hän totesi Ylen haastattelussa vuonna 2024, että mikäli mainossuosituksia ei oteta vakavasti, uusi lisenssijärjestelmä todennäköisesti lisää ja syventää rahapelihaittoja.
– Näin on käynyt muissakin maissa, joissa rahapelaamisen saatavuutta on lisätty merkittävästi, eikä haittojen ehkäisy ole seurannut perässä, sanoo Marionneau.
Ilman näkyvyyttä luvattomat toimijat kuitenkin täyttävät tyhjiön ja kanavointiaste jää matalaksi, jolloin sääntely ei toimi.
Tämä on nähty muualla. Täysi mainontakielto ei tarkoita suoraan vähäisempää pelaamista, vaan usein vain huonommin valvottua pelaamista.
Näkyvyys on siltikin samaan aikaan ongelma, koska rahapelaaminen ei ole neutraali kulutushyödyke.
Tutkimusnäyttö on varsin johdonmukaista. Lisääntynyt näkyvyys, toistuva altistuminen mainonnalle ja emotionaalinen tai sosiaalinen viestintä lisää pelaamista ja kasvattaa riskiä erityisesti haavoittuvissa ryhmissä.
Eli, näkyvyys tukee kanavointia SEKÄ lisää haittariskiä. Tätä ristiriitaa ei voi poistaa, vain hallita.
Säännöstelty näkyvyys vastaa kysymyksiin missä pelaaminen saa näkyä? Millä sisällöllä? Kenelle suunnattuna? Missä määrin?
Nykyisessä monopolissa Veikkaus saa markkinoida pelejään, muuten sääntely on ollut tiukkaa. Mainonta ei saa esimerkiksi kohdistua alaikäisiin tai edistää haitallista pelaamista.
Kaikesta huolimatta lisenssijärjestelmä tuo markkinoille useita toimijoita, jotka haluavat kasvattaa näkyvyyttään mainonnan avulla.
Kansainväliset kokemukset ja julkaistut tutkimukset viittaavat siihen, että lisenssimarkkinan avaaminen on lisännyt mainoskampanjoiden määrää ja sponsoroitua sisältöä etenkin netissä ja sosiaalisessa mediassa.
Suomalainen tutkimus on osoittanut, että jopa 75 prosenttia aikuisista on altistunut digitaaliselle rahapelimainonnalle viimeisten 18 kuukauden aikana.
Tutkijat ja järjestöt ovat siksi ehdottaneet erittäin tiukkoja sääntelytoimia, kuten mainonnan kokonaiskieltoa tai vähintään merkittäviä rajoituksia etenkin kohdennetulle ja sosiaalisen median mainonnalle.
WHO:n suosituksia mukaillen he ehdottavat lisäksi sponsoroinnin näkyvyyden rajoittamista.
Kansainväliset kokemukset
Maailmalla on opittu, että monopoli ei automaattisesti suojele. Ratkaisevaa on valvonnan uskottavuus ja tekninen todellisuus.
Ruotsissa lisenssimalliin siirtyminen 2019 jälkeen on lisännyt virallisten kanavien osuutta tuoden mukanaan merkittävää mainosnäkyvyyttä.
Kanavointiaste on vakaantunut, vaikkakin mainonta on laajaa ja peliin liittyvien haittojen ehkäisy vaatii jatkuvaa seurantaa.
Kattavia tutkimuksia siitä, miten ongelmapelaamisen esiintyvyys muuttui Ruotsissa juuri lisenssiuudistuksen jälkeen, on niukasti tai ne ovat metodologisesti haasteellisia. Käytössä olevat luvut perustuvat pitkälti väestökyselyihin, jotka eivät aina ole täysin vertailukelpoisia.
Yksi pohjoismainen vertailututkimus osoittaa, että Ruotsissa on tilastollisesti alhaisempi ongelmapelaamisen taso verrattuna Tanskaan ja Norjaan. Nämä erot voivat johtua toki kulttuurieroista ja pelikulttuurista, eikä yksinomaan lisenssijärjestelmästä.
Sen sijaan Tanskassa lisenssijärjestelmä on toiminut pitkään ja siellä kanavointiaste on saatu nostettua korkeaksi. Verot ja vastuullisuussäännöt ovat olleet tasapainossa sen kanssa, ettei säännelty markkina menettäisi houkuttelevuuttaan laittomille operaattoreille.
Tanskan lisenssijärjestelmä on yhdistetty muihin toimiin, kuten kansalliseen itsepoissulkujärjestelmään (ROFUS), joka auttaa pelaajia rajoittamaan pääsyään peleihin.
Sen käyttäjämäärät ovat kasvaneet, mikä kertoo sekä halukkuudesta käyttää vastuullisuustyökaluja että niille on valitettavasti tarvettakin.
Yhtä lailla Britanniassa pitkään toimineella lisenssimarkkinalla pyörii runsaasti rahapelimainontaa ja sponsorointia, mikä on herättänyt huolta pelihaitoista johtaen jatkuviin lainsäädännöllisiin uudistuksiin.
Alankomaiden uudessa lisenssijärjestelmässä asetettiin tiukkoja mainontarajoituksia, mikä auttoi estämään mainonnan tulvaa. Silti se johti lisäsääntelyn tarpeeseen, kun pelihaittoja ei kuitenkaan saatu riittävästi kuriin.
Tähän mennessä yksikään maa ei ole löytänyt ns. täydellistä mallia rahapelaamiseen.
Pitkän aikavälin näkemys
On olemassa tutkimuksia ja empiiristä tietoa siitä, miten lisenssijärjestelmään siirtyminen ja laajempi rahapelitarjonta ovat vaikuttaneet ongelmapelaamiseen eri maissa.
Tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Ne tarjoavat kontekstia siihen, mitä voi odottaa, kun monopolista siirrytään lisenssijärjestelmään.
Muualta ei löydy kovinkaan paljon pitkän ajan seurantoja, jotka pystyvät erottelemaan lisenssin vaikutuksen muista tekijöistä. Mittaaminen on haastavaa ja nykyiset tiedot eivät ole riittävän vertailukelpoisia eri maiden välillä.
Lisenssijärjestelmä voi tarjota paremmat puitteet ongelmapelaamisen ehkäisyyn ja valvontaan kuin täysin vapaa markkina tai heikot monopoliratkaisut digitaalisessa ympäristössä.
Vaikutukset riippuvat vahvasti sääntelyn yksityiskohdista, vastuullisuustoimien toimeenpanosta ja mittaustavasta.
Asiaan on omalta osaltaan ottanut kantaa Kilpailu- ja kuluttajavirastonkin johtava asiantuntija Joel Karjalainen:
– Esimerkiksi rahapelaamiseen käytetyn summan rajaaminen voi olla tehokas keino vähentää rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Jos taas valtion tuloja halutaan kasvattaa, arpajaisvero kannattaa asettaa riittävän ylös.
Kansainvälisten kokemusten perusteella loppupelissä pitkän aikavälin toiminta sisältää kolme vaihetta.
Ensimmäisinä vuosina lisenssitoimijoita tulee markkinoille, mainonta lisääntyy ja pelaaminen normalisoituu. Vastaavasti viranomaiset opettelevat valvontaa.
Tässä vaiheessa kokonaispelaamisen määrä usein kasvaa. Ei siksi, että ihmiset pelaisivat enemmän, vaan koska pelaaminen tulee näkyvämmäksi ja helpommin saatavaksi.
Kun haittoja havaitaan, viimeistään silloin tulisi mainontaa rajoittaa. Rahapelimarkkinan avaamisen yhteydessä ratkaisevaa on se, asetetaanko markkinoinnin rajat ennakoivasti vai vasta näkyvän mainontabuumin ja sen kannoilla hiippailevan kriisin jälkeen.
Jonkin ajan kuluttua vastuullisuusvaatimuksia täsmennetään ja valvontaa joudutaan tehostamaan.
Monissa maissa tämä vaihe on tullut 2-5 vuotta uudistuksen jälkeen. Lisenssijärjestelmä ei ole passiivinen, vaan jatkuvasti elävä.
Pitkällä tähtäimellä kanavointiaste pysyy korkeana. Laittoman toiminnan määrä on vähäinen, mutta ei nolla. Ongelmapelaaminen ei tule katoamaan, vaan se on paremmin tunnistettavissa.
Lähteet
Phys.org – “Shaky numbers on unlicensed online gambling may mislead policymakers” – Anne Hammarskjöld – 27.01.2026
Tribuna – “Finland’s move to licensing model risks worsening gambling harms, new study warns” – Alex Oxley – 24.08.2025
iGaming Business – “Finland study finds online betting ads contribute to problem gambling and financial harms” – Kyle Goldsmith – 21.08.2025
Aalto University – “Rahapelimarkkinoiden sääntely: monopoli ja lisenssijärjestelmä, tiivistelmä” – Aapo Sanaksenaho – 2024
Helsinki Times – “Online Gambling in the Nordics: Key Trends and Regulations in 2025” – Helmi Ikonen – 08.11.2024
KKV – “Lisenssijärjestelmä ei yksin ratkaise rahapelimarkkinan ongelmia” – 19.06.2024
Maaseudun Tulevaisuus – “Yhtiöt odottavat rahapelien lisenssijärjestelmää, mutta pelkäävät mainostuskieltoa: ”Totaalikielto on tehoton ja teennäinen” – 12.11.2023
Artikkelikuva c Shutterstock
