EUROOPAN parlamentin varapuhemies Victor Negrescu ehdotti helmikuussa kaikille jäsenmaille yhden prosentin veroa rahapelialan tuloista.
Ehdotuksen tarkoituksena olisi kerätä EU:lle uusia tuloja vuosien 2028-2034 budjettikaudella. Ajatus kuulostaa varsin yksinkertaiselta: rahapeliyhtiöt maksaisivat EU:lle lisämaksun, joka tulisi kansallisten verojen päälle.
Yksi prosentti EU:lle maksettavaa lisämaksua olisi suhteellisen helppo hahmottaa. Vaikeampi kysymys olisi se, miten tällainen vero soviteltaisiin sujuvasti yhteen 27 erilaisen kansallisen rahapelijärjestelmän kanssa.
EU-tason veron hyväksyminen olisi lisäksi poliittisesti vaikeaa. Verotukseen liittyvät ratkaisut edellyttävät jäsenmailta yksimielisyyttä, mikä tekee ehdotuksesta huomattavasti vaikeamman toteuttaa kuin jostain muusta EU-lainsäädännöstä.
Rahapelialalta tuloja saavat tai alan yrityksiä houkuttelevat maat eivät ole innoissaan ehdotuksesta, joka nostaisi operaattoreiden kustannuksia.
Lue myös: Maltan rahapelialalle ennätystulos – talous kasvaa EU:n kärjessä
EU:SSA ei ole yhtä yhteistä rahapelilisenssiä, jonka puitteissa operaattorit voisivat toimia kaikkialla unionin maissa. Myöskään rahapelien verotuksesta, mainonnasta tai vastuullisuussäännöistä ei ole muodostettu yhtä eurooppalaista mallia.
Rahapelit ovat yksi niistä toimialoista, joissa jäsenmaat ovat pitäneet tiukasti kiinni kansallisesta päätösvallastaan.
Jäsenmaat suhtautuvat rahapelaamiseen hyvin eri tavoin ja niiden kansalliset järjestelmät ovat rakentuneet vuosikymmenten aikana erilaisiksi.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö EU vaikuttaisi rahapelialaan haluamallaan tavalla.
RAHAPELIYHTIÖIHIN ulottuu jatkuvasti enemmän sellaista EU-sääntelyä, joka ei alunperin ole suoraan tehty rahapelejä ajatellen.
Rahanpesun torjunta, digitaalisten palvelujen sääntely, tieto- ja kuluttajansuoja ovat alueita, joilla EU on rakentanut jäsenmaille yhteisiä sääntöjä.
Esimerkiksi EU:n uutta rahanpesuasetusta aletaan soveltaa heinäkuussa 2027 ja sen myötä täsmennetään rahapelipalveluidenkin asemaa osana EU:n rahanpesun torjuntaa.
Rahapeliyhtiö on samaan aikaan rahapeliyhtiö, digitaalisen palvelun tarjoaja, henkilötietojen käsittelijä ja rahanpesulainsäädännön piirissä oleva toimija. Jokainen näistä rooleista tuo mukanaan eurooppalaisia sääntöjä.
EU:n ei tarvitse päättää, millainen rahapelilisenssijärjestelmän pitäisi olla, voidakseen vaikuttaa siihen, miten rahapeliyhtiöiden on tunnistettava asiakkaansa, hallittava riskejä tai torjuttava rahanpesua.
YHTEISTÄ rahapelilakia ei siis välttämättä tarvita, sillä EU voi tehdä muutoksia säätelemällä niitä asioita, joita rahapeliyhtiöt tarvitsevat toimiakseen.
Kun asiakkaan henkilöllisyys on varmistettava, maksuliikennettä valvottava ja henkilötietoja käsiteltävä tietyllä tavalla, syntyy yhteisiä eurooppalaisia vaatimuksia riippumatta siitä, millainen kunkin maan oma rahapelijärjestelmä on.
EU:n vaikutus rahapelialaan ei katoa. Se tulee vain toista kautta.
Lue myös: EU:n uutta rahanpesuasetusta aletaan soveltaa ensi vuonna
TÄMÄ voi olla EU:n kannalta tehokkaampi tapa vaikuttaa markkinaan kuin yksittäinen rahapelidirektiivi.
Kansalliset rahapelijärjestelmät säilyvät, mutta niiden päälle rakentuva sääntely muuttuu eurooppalaisemmaksi.
Ehkä juuri näin eurooppalainen rahapelimarkkina lopulta rakentuu. Ei yhdellä suurella rahapelilainsäädännöllä, vaan vähitellen, sääntö kerrallaan.
Lue myös: Rahapelivero jumissa EU:n kohtalokkaassa budjettikiistassa
Lue myös: Alankomaiden viranomainen haluaa komission asiantuntijaryhmän takaisin
Lähteet
iGaming Expert – “Expert Insights – Miguel Luis: EU gambling tax could lead to seismic shift for iGaming” – Miguel Luís, 26.8.2026
